Vähiin käy ennekuin loppuu.
Kotiinpaluu häämöttää enää viikkojen päässä, enkä tiedä odotanko sitä
innolla vai kauhulla! Viimeiset kaksi viikkoa on vietetty aika pitkälti vain
kotona sairastaessa, eli ei ihan unelma-alku tälle vuodelle. Korva alkaa
pikkuhiljaa olla parempi, joskin vieläkään se ei ole normaali. Kuulo ei ole
oikein palautunut ja tuo poksunta aiheuttaa huimaavan olon. Tästä syystä
töissäkään ei ole tämän vuoden puolella tullut vielä vietettyä kuin säälittävät
5 tuntia :O Ensi viikolla on viimeiset neljä päivää töitä, joten ahkera saa
olla, jotta hommat ehtii tehdä loppuun!
Tällä hetkellä elän siis edelleen
hieman sekavissa tunteissa. Ikävä kotiin on aika kova, koska Italia on alkanut
ärsyttää aika suurissa määrin viime aikoina! Näyttääkin siltä, että ehkä
kirjoitan sen lupaamani postauksen Italian hyvistä puolista vasta palattuani
Suomeen, kun aika alkaa kultaa muistoja :D Ei vaan, kyllä tiedän nyt jo niin
monia asioita, joita tulen tietenkin kaipaamaan. Vaikka seitsemän kuukautta ei
ole pitkä aika ihmisen elämässä, ehdin silti kotiutua tänne hyvin ja oppia
paljon asioita niin uudesta kulttuurista, kuin myös itsestäni. Tämän kokemuksen
jälkeen väitän tuntevani itsenikin paremmin.
Ensimmäinen havaintoni elämästä
Suomessa on, että Suomi on oikeasti aika tylsä maa. Minulla on paljon kavereita
(ihan suomalaisia), jotka unelmoivat ulkomaille muuttamisesta ja jännemmästä
elämästä. Heistä suurin osa asuu nykyään Helsingissä, koska tämä nyt sattuu
olemaan Suomen ainoa iso kaupunki, jossa voisi olettaa olevan hieman enemmän
elämää muihin kaupunkeihin verrattuna. En ole koskaan ollut tällainen ihminen,
enkä suoraan sanottuna olisi koskaan uskonut, että asuisin edes tällaista
lyhyttä pätkää ulkomailla. Turku on ollut minulle jo iso kaupunki. Ymmärrätte
varmaan kun lähtökohtana on ollut Nurmon metsikkö, jossa busseja Seinäjoelle kulkee
jopa kolme päivässä. Olen varmasti myös kovaan
ääneen huudellut kavereille, että minähän en mihinkään Helsinkiin tule koskaan
muuttamaan, aivan liian iso paikka minulle. Täällä Italiassa olen saanut
maistaa nyt hieman tätä jännittävämpää elämää, kun melkein joka ilta olisi
jotain jännää tekemistä – jos vaan jaksaisi. Opin ymmärtämään paremmin niitä
ihmisiä, jotka sanovat Suomen olevan tylsä paikka. Ennen en voinut käsittää
heidän väitteitään, mutta nykyään olen ehdottomasti samaa mieltä. Suomi on
tylsä maa, suomalaiset ovat tylsiä. Samalla opin kuitenkin, että minä olen
tylsä. Kyllä, täällä olo on ollut yksi elämäni hienoimpia asioita ja olen
nauttinut (melkein) joka hetkestä! Mutta olen myös tajunnut, että minä en
kaipaa näitä asioita ollakseni onnellinen. Jatkuva ulkona syöminen, konserttien
kuunteleminen, näyttelyissä käyminen, jne. eivät ole sellaisia asioita, jotka ovat
välttämättömiä tekemään minusta onnellisen. Kuinka monta kertaa olenkaan täällä
kaivannut ompelukonettani ja saumuria. Kuinka monta kertaa näen ihanan
huonekalun, jonka tahtoisin ostaa vain siksi, että voisin raahata sen kotiini
ja tuunata sen. Montako rakennusideaa olenkaan saanut, jotka tahtoisin päästä
isän autotalliin toteuttamaan. Ja olenhan nähnyt unta myös mummani
mattopuista.. Olen todella onnellinen, että olen päässyt maistamaan tätä
jännittävää ja aktiivista elämää. Tämän kokemuksen ansiosta olen tajunnut, että
minä vain olen sellainen ihminen, joka sattuu nauttimaan enemmän näistä ”tylsistä”
edellä mainituista asioista. Ennen ajattelin, että jään paitsi kaikesta
hienosta kun muut matkustelee ja tekee kaikkea mahtavaa elämällään. Tämä
kokemuksen jälkeen tahdon ehdottomasti matkustella enemmän tulevaisuudessa,
mutta en tunne enää tarvetta muuttaa pidemmäksi aikaa ulkomaille. En tunne,
että jäisin elämästä paitsi, kun en käy vaihdossa Amerikassa tai tee
väitöskirjaa Englannissa. Minulla on hyvä Suomessa J Mutta toisaalta, tällä
hetkellä minusta silti tuntuu, että tahdon asua muutaman vuoden pääkaupunkiseudulla.
Ehkä se on sellainen kompromissi, missä pääsen toteuttamaan samalla ”tylsää”
elämääni vähän elävämmässä paikassa. Unelma olisikin saada valmistumisen
jälkeen työpaikka sieltä ja viettää muutama vuosi Suomen menomestassa, jonka
jälkeen olenkin valmis muuttamaan sinne Nurmon perämetsään ;) Simo ei tosin
taida ihan olla samaa mieltä kanssani tästä..
Eli tämmöisiä syvällisiä
mietteitä tänne Italiaan tällä kertaa! Nyt on ollut paljon aikaa mietiskellä,
kun ei ole paljoa kotoa voinut poistua. Onneksi ensi viikonlopuksi on hurjasti
ohjelmaa ja siitä seuraavalla viikolla onkin matka Roomaan! Rooman jälkeen on aika hoitaa loppupakkailut ja käydä tekemässä viikon
laskettelureissu Livignoon, jonka jälkeen onkin tämä reissu paketissa.. Vähiin käy..
