Kaverit löysivät tiensä Genovaan!

Kaverit pääsivät Genovaan! JEE! Juna oli vain 43 min myöhässä, että aika hyvä säkä oli kyllä tämän asian kanssa. Salamat ovat täyttäneet taivaan, mutta vettä ei tule, onneksi. Huomenna toivottavasti aurinkokin jo pilkahtaisi. 

Sain muuten tuliaiseksi kaikkia lempikarkkejani! Geishaa, Fazerin sinistä, pätkistä, ässämixejä... Ja oli mukana myös ruisleipää. Äidin ja Kirsi-Marian tuomat onkin jo syöty, joten hyvään aikaan tulivat nämä vieraat ;) 

Saa täällä muuten vierailla ihan ilman tuliaisiakin :P

Taas tulvajuttuja..

Kaverini saapuivat Milanon lentokentälle kuuden aikaan illasta, mutta tämän jälkeen matka on ollut täynnä epätietoisuutta! Töissä kuulin, että junaliikenne Genovan ja Milanon välillä on katkennut, sillä lähellä Genovaa on ollut mutavyöry, joka on suistanut junan raiteilta. Ketään ei onneksi kuollut tässä onnettomuudessa. Kerroin asiasta ohjaajalleni, sillä hänen täytyi myös päästä tänään Milanoon, jotta voi lentää seuraavana aamuna aikaisin Espanjaan tapaamaan perhettään. Junat ja bussit olivat kuitenkin kaikki peruttuja, joten hänen täytyi vuokrata auto, jotta ehtisi lennolleen. Asioiden selvittäminen täällä Italiassa on todella hankalaa. Netissä oli maininta, että juna on suistunut, mutta kovin tarkkaa tietoa myöhästymisistä saati peruuttamisista sieltä ei saanut. Kävin myös kotimatkalla juna-asemalla ihmettelemässä tilannetta, mutta eihän sielläkään kukaan voinut auttaa. Muistan kun VR:llä on ollut ongelmia junaliikenteessä, niin aina on raiteilla huomioliivit päällä työntekijöitä, jotka auttavat ihmisiä oikeisiin juniin ja kertovat tilanteesta. Joten enpä taida tämän puolen vuoden jälkeen sanoa yhtään negatiivista asiaa VR;stä! Paitsi ehkä hinnoista saatan valittaa, mutta palvelussa ei ole kyllä mitään valittamista ;)

Töissä puolen päivän aikaan työkaverini sanoi, että ei kannata jäädä kovin kauaksi enää töihin, sillä joki tulvi sen verran pahasti, että tiet katkeaisivat ihan varmasti tämän päivän aikana. Noin kolmen aikaan lähdimmekin ohjaajani ja muutaman muun työkaverin kanssa pois instituutilta kohti keskustaa. Matkan taitoimme bussilla, hitaasti mutta varmasti! Viemäreistä syöksi vettä tielle ja liikenne olikin kaaottista. Sade sen kuin jatkui.. Kun pääsimme keskustaa, loppui sade ja sää alkoi olla aika hyvä. Siis ei aurinkoinen missään nimessä, mutta pilvet eivät olleet enää uhkaavan näköisiä. Oli vaikea uskoa, että tulvat olivat tuhonneet kaupunkia, sillä tällä alueella ei näkynyt tuhosta mitään merkkejä. Saavuin kotiin ja sähkötkin olivat palanneet. Tilanne alkoi siis näyttää hyvältä. Kaverini ohjasin ottamaan bussin Milanon rautatieasemalle ja selvittämään, että kulkevatko junat jo vai eivät. Tällä välin lähdin itse ruokakauppaan hakemaan varuiksi kaappeihin vähän sapuskaa. Jos sateet vielä palaavat, kaupat tyhjenevät ihan varmasti. Samalla päätin kävellä via Settembreä kohti Brignolen asemaa, josta olisin ehkä voinut saada lisää tietoa junien kulkemisesta. Tämä oli siis se sama reitti, jota aamuseitsemältä kävelin töihin mennessäni. Ei tarvinnut kävellä kotoa kuin puoli kilometria ja tajusin, että asvalttia ei enää näy, vaan kävelen mutavellissä. En tajunnut päivällä, että tuhot yltävät näin lähelle kotiani.. Ihmisiä oli kaduilla valtavasti! Puolet väestä siivosivat tuhojen aiheuttamia sotkuja kaduilta sekä myös tuhoutuneista liikkeistä. Vaatekauppojen vaatteet olivat kaikki nyt mudassa, ainoastaan ylimpien hyllyjen tuotteet olivat säilyneet. Elektroniikkaliikkeen omistajat heittivät vedessä lilluneita tuotteita jätelavalle. Leipomotyöntekijöiden uunit oli raahattu pihalle hävittämistä varten. Osa luuttusi jo lattioita, joka tuntui mielestäni hieman turhalta, sillä tulvavaara ei ollut vielä ohi.. Muutamat liikkeet olivat vielä koskemattomana paikoillaa, eikä kukaan ollut tullut korjaamaan tuhoja. Ikkunoita oli rikki, mallinukkeja makasi lattialla, vaatteita ympäri ämpäri ja varashälyttimet soivat taukoamatta. Kadut olivat täysin mutavelliä ja vaikka suurin osa autoista oli jo hinattu pois, oli paikalla vielä muutamia toisiinsa nojaavia autoja. Tämä herätti minut ihan täysin. Vaikka olin koko päivän seurannut uutisia ja katsonut videoita, en ollut siltikään ehkä ihan täysin sisäistänyt, että olen itsekin näiden tuhojen keskellä. Kuinka vain muutamia tunteja aikaisemmin olin kahlannut juuri tuota tietä pitkin töihin.. Todella vaikuttava ja surullinen näkymä. Muutaman kuvan ehdin itsekin nyt nappaista kännykälläni. Eivät valitettavasti ole kovin tarkkoja, mutta jaanpa ne nyt kuitenkin tänne. 

Kaverini ovat muuten junassa ja kaikki peukut ovat nyt pystyssä, että he noin tunnin päästä saapuvat Genovaan! Taitaisikin olla päivän ensimmäinen ja viimeinen juna, jonka tuon tempun tekisi.

Kenkäkauppaan seuraavaksi!

Ei ole italialaisten tyyli parkkeerata, vaikka voisikin ehkä kuvitella.

mallinukkeja vaatekaupan sisällä

autoja hinaillaan pois. Tiet ovat mudan peitossa.

Tuhoutuneen leipomon tavaroita uunista vispilöihin.

Piazza della Vittoria. Mutaa.

Lisää mallinukkeja

Veden korkeus on helppo huomata. 

Ylimpien hyllyjen tavarat säilyivät puhtaina.

yleistä kaaosta liikkeissä.

Sataa sataa ropisee...

Genovassa sen kuin sataa. Eilen pääsin töistä kotiin yllättävän helposti säähän nähden. Ilta menikin kotona kämppiksen kanssa jutellessa, eikä ulos olisi tehnytkään mieli lähteä. Illalla sade nimittäin yltyi entisestään ja lopulta ulkona olikin aikamoinen ukkosmyrsky. Melkein videokuvaa olisi pitänyt ottaa, sillä niin komea tuo mysky oli. Salamoita tuli muutaman sekunnin välien ja tätä kesti useita tunteja. Totta kai tästä myrskystä oli sitten myös seurauksia. Itseäni eniten kosketti sähköjen katkeaminen. Ne katkesivat noin kymmenen aikaan illalla ja eivät olleet vielä aamullakaan palanneet. Aamutoimet kävivätkin todella nopeasti tänään, sillä asunto oli täysin pimeä, joten kännykänvalossa yritin saada aamupalan kyhättyä ja hiukset laitettua. Aamulla oli tarkoitus myös kokata päivän lounas, mutta arvatenkin tämä jäi tekemättä. Lähdettyäni kämpästä pihalle huomasin meidän rappukäytävällä olevan suhteellisen paljon vettä alimmassa kerroksessa. Tämän nähtyäni päätin, että tänään välttelen Brinin asemaa ja suuntaan metrolla päärautatieasemalle ja otan junan töihin. No, metro olikin suljettu, joten ei auttanut muu kuin kävellä juna-asemalle kaatosateessa, sillä osa bussiliikenteestä oli myös peruttu. Asun kahden juna-aseman välissä ja aamu-unisena päätin lähteä sille asemalle, josta juna lähtee liikkeelle, eli Brignolelle. Tyhmähän näin tekee, sillä aika oli rajallinen siinä vaiheessa ja lisäksi Brignole on ns. alajuoksulla. Eli ts. kadut tulvivat sillä suunnalla pahemmin ja lisäksi minulla olisi ollut 10 minuuttia enemmän aikaa kävellä tälle toiselle juna-asemalle. Mutta urhoollisesti käpsyttelin kaatosateesta huolimatta asemalle, jonka edusta oli jo ihan täynnä vettä. Tällä kertaa olin viisas ja otin toiset kengät mukaan, joten mikäs siinä taas kahlatessa eteenpäin. Valitettavasti vesi ei ollut kovin puhdasta, joten voi olla, että joudutaan kenkäkaupoille. Tai no, joudutaan joka tapauksessa, sillä kumpparit on aika ehdottomat.. Brignolelta pääsin aika huolettomasti töihin ja täällä sitä nyt jännitetään, että millähän kotiin menisi. Yksi paikallinen kävi jo sanomassa, että ei kannata työskennellä kovin myöhään tänään, sillä illasta pimeällä ei ole kovin kiva jäädä jumiin tänne Bolzanetoon, missä työpaikkani on. Osa työkavereista ei ole päässyt tänään ollenkaan töihin, sillä noin 2 km asunnoltani kadut ovat muuttuneet joiksi. Eräskin kaveri lähetti kuvia, missä veden pinta on kaduilla noussut noin 2 metriin. Autot seilaavat kadulla kuin veneet ja tuho on ollut kyllä melkoinen. Sisällä on kuulemma vettä noin metrin verran, joten noilla alueilla asunnoista ei kannata poistua tällä hetkellä. Valitettavasti yksi kuolonuhrikin on jo ehditty saamaan. Toivotaan, että tuo sade nyt tuosta pian rauhoittuisi, jotta elämä voisi jatkua normaalina eteenpäin.

Tässä vähän videomateriaalia tuhoista:

https://www.facebook.com/video.php?v=1558608474369580

Ja jos en vielä kertonut, niin tänä viikonloppunahan minulle saapuu kaksi kaveria Suomesta! Kaikki suunnitelmat taitavat kyllä mennä uusiksi, sillä vaellus Cinque Terreen ei kyllä tule kysymykseenkään. Kyllä sitä varmasti jotain keksii kuitenkin! Toivottavasti vaan junat kulkevat, niin hekin pääsevät nauttimaan näistä hyvistä säistä kanssani!

Niin ja jos ei tullut vielä selväksi, niin meikän asunto on sen verran hyvällä sijainnilla, että mitään vaaraa ei niillä huudeilla ole. 

Genova tulvii

Viime viikonloppu taisi olla viimeinen ”kesäviikonloppu”. Sää oli täydellinen, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta sekä lauantaina että sunnuntaina. Lämpötilakin kohosi lähemmäs 30 astetta. Ja mitäs minä tein, sovin treffit vuokranantajani kanssa, joten päivystin kotona koko lauantaina.. No kävin vähän shoppailemassa, mutta en mennyt vaeltamaan tai uimaan, vaikka olisi ollut täydellinen sää niille. Nyt jälkikäteen harmittaa todella suuresti, mutta minun oli saatava muutamia tärkeitä papereita vuokranantajaltani. Sunnuntain vietin myös sisällä, sillä olimme sopineet muutaman kaverin kanssa, että pelaamme lautapelejä silloin.  Aamupäivän käytinkin korvapuustien leipomiseen, jotta voin tarjota niitä kavereilleni. Omasta mielestä leipomukset eivät ihan täysin onnistuneet, mutta muut kyllä kovasti tykkäsivät ja kaikki pullat menivät! Varsinkin kämppiksille tuntui maistuvan taas.

Maanantaina alkoi sitten syksy, sillä täällä on satanut nyt paljon! Tiistaina satoi ihan koko päivän kaatamalla, keskiviikkona päivällä oli pieni tauko, mutta nyt tänään taas sade on ollut ihan jatkuvaa! Eilen uhmasin säätä ja suuntasin kavereiden kanssa ulos ravintolaan syömään. Treffit olimme sopineet kelo 20.55 Piazza de Ferrarille, mutta arvatkaas vaan kuinka moni oli paikalla tuohon aikaan! Tasan minä.. Viimeinen kaveri saapui paikalle n. 40 minuuttia myöhässä. Ihan normaalia täällä, tiedän! En silti vaan mitenkään osaa itse mennä paikalle myöhässä, vaan olen aina se ensimmäinen tyyppi, joka sitten odottelee muita. Tällä kertaa emme syöneetkään perinteistä italialaista sapuskaa, vaan menimme syömään hampurilaiset erääseen nuorten suosimaan ravintolaan. Paikka ei ollut mitenkään perinteinen, vaan muistutti enemmän Three Beersiä, siis Turun ylioppilaskylässä sijaitsevaa pubia. Vähän semmoinen kolkko hallimainen rakennus, mutta silti varsin miellyttävä paikka. Ruokakin oli muuten ihan sairaan hyvää ja halpaa. Hampurilainen oli kyllä ehdottomasti yksi elämäni parhaista! Ranskalaisetkin olivat todella makoisia, sillä niissä oli käytetty rosmariiniä mausteena. Sopi todella hyvin. Iltaa jatkoimme erääseen baariin, jossa joimme vielä pari lasia viiniä. Kun vihdoin pääsin kotiin, oli kello jo reippaasti yli puolenyön ja pääsin vasta yhden aikaan nukkumaan. Normaalisti lähden töihin noin seitsemältä, jolloin ehdin ottaa ensimmäisen instituutin järjestämän bussin Brinistä klo 7.45. Näitä busseja lähtee siis kolme, aina tunnin välein. Tänään päätin kuitenkin nukkua tunnin myöhempään ja ottaa toisen bussin töihin. ISO virhe!! Aamulla seitsemältä ei vielä satanut, mutta sitten kahdeksalta satoi ja kovaa! Ensimmäisellä bussilla ei ollut mitään ongelmia saapua Briniin, mutta sitten tuolloin 8.45 kun olimme odottamassa bussia, tulvi kaikki paikat pahasti. Bussit eivätkä enää voineet saapua Briniin, sillä alikulku, mistä bussin piti kulkea, oli täynnä vettä ja kaksi autoa oli sinne jo jumiutunutkin. Tämä kaikki siis tapahtui alle tunnissa. Metroasemalla meno oli hullut, sillä vettä oli oikeasti joka paikassa ja kastumiselta ei voinut välttyä sisälläkään. Tiistaina minua vielä nauratti, kun kaikki paikat täällä olivat ihan sekaisin pienestä vesisateesta. Liikenne oli ruuhkautunut ja bussikin oli 20 minuuttia myöhässä. Tänäänkin vielä nauratti, mutta lähinnä ihmetyksestä. Siinä kävellessäni kiertotietä töihin päin, jouduin kahlaamaan kadulla. Ihan oikeasti siis kahlaamaan, kumisaappailla olisi todellakin ollut käyttöä tänään! Töihin pääseminen oli siis jo haasteellista, joten nyt täällä hieman jännitetään, että miten täältä pääsee pois. Vuonna 2011 täällä oli todella pahat tulvat ja ihmiset joutuivat jäämään tänne instituutille tai sen läheisyyteen yöksi, sillä tiet kaupunkiin olivat katkenneet. Täällä muutama kuva vuodelta2011: https://www.google.fi/search?q=genova+flood+2011&es_sm=93&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=xmY2VIGTM8qjyAT5hIHYBg&ved=0CAkQ_AUoAg&biw=1366&bih=667#tbm=isch&q=genoa+flood+2011&spell=1

Muistatteko muuten tämän kuvan, jonka otin tuosta isosta joesta heinäkuussa: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE51Zg3t5XlVW4XnAWmHZhlGhMUeLqifTfjehtwK6ZDSYRMOBIxvyTYWUrcNHSxyIsFvAvhm4eWQ16HmPjg9j_9onrgTggHH9TQrgzXVM4QUoWIVcXcq6VOD1ODC2yfKJYE29Nw0F_n_rX/s1600/2014-07-15+11.16.40.jpg

Ei muuten ole todellakaan kuiva enää! Uutta kuvaa en lupaa, sillä tuolla ulkona käpsyttely ei juuri nyt kovinkaan paljon napostele..

Kesäsade ja syksysade.

tämä tapahtui tunnissa.

Sestri Levante

Vaikka koti-ikävä on vaivannut välillä, niin tuntuu aika silti kuluvan todella nopeasti! Tänään olen virallisesti ollut 3 kuukautta Italiassa, aika jännää.. Eli 4 kuukautta vielä jäljellä, joista noin 3 töitä. Työsopimuksen päätyttyä jään siis vielä 2 viikoksi tänne Genovaan kirjoittelemaan gradua ja sen jälkeen menemme viikoksi laskettelemaan. Toivottavasti ainakin, vähän ovat hitaita tekemään päätöksiä nuo kaverit siellä Suomessa. Mutta luotto on kova silti.

Viime viikolla  olin 4 päivää läheisessä lomailijoiden suosimassa kaupungissa nimeltä Sestri Levante. Itse en tosin ollut lomailemassa, vaan nanofysiikan laitos, jossa työskentelen, piti siellä ”vetäytymisviikon”. Laitoksemme on suhteellisen iso ja meitä lähtikin noin 100 työntekijää maanantaina kyseiseen paikkaan. Paikalle piti saapua itse ja muut tavattiin sitten vasta hotellilla. Itse olin maanantaina ahkera ja saavuin töihin ennen Sestri Levanteen lähtöä. Ehdinkin noin neljän tunnin ajan työskennellä, ennen kuin tajusin, että olin unohtanut passin kotiin. Hotellissa kun normaalisti sitä saatetaan kysyä. Tietenkään täällä Italiassa ei ole niin tarkkaa aina, mutta varmuudeksi päätin sen silti hakea. Aloitin matkani kodin kautta, jonka jälkeen otin junan Brignolen asemalta kohti Sestri Levantea. Matka tänne kestää paikallisjunalla hieman reilun tunnin, joten kovin kaukana se ei ole. Sestri Levante on myös meren rannalla ja on kuuluisa kahdesta poukamasta, joiden väliin jää pieni pala maata. Tämä paikka on kyllä uskomattoman kaunis, varsinkin näin syys-lokakuussa, koska paikalla ei ole turisteja sekä hiekkarannat eivät ole enää yksityisessä käytössä.  En onnistunut kovin hyviä kuvia nappaamaan, koska en ehtinyt vaeltaa kukkulan päälle, joten pistetäänpäs tähän linkki, josta voitte ihailla tuota kaunista paikkaa: https://www.google.fi/search?q=Sestri+Levante&es_sm=93&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=if4zVL2cPILjsASboYGQAg&ved=0CAkQ_AUoAg&biw=1366&bih=631

Muille tämä laitoksen järjestämä vetäytymisviikko oli tuttua puuhaa, sillä se järjestetään yleensä noin kerran vuodessa. Aikaisemmat ovat kuitenkin hieman eronneet tästä nykyisestä, sillä ohjelmassa on ennen ollut 12 tuntia seminaariesityksiä maan alla, eikä hotellilta poistuttu kertaakaan klo 8-20 välisenä aikana. Tällä kertaa ohjelmassa oli ryhmäkeskusteluita. Keskusteluita oli neljä samaan aikaan ja jokaisen tuli valita yksi, johon osallistua. Keskusteluille oli varattu 2 tuntia aikaa ja niiden välissä oli myös 30 minuutin tauko. Keskusteluita järjestettiin kahdessa eri hotellissa, sillä laitoksen tärkeät tyypit olivat majoittuneet astetta hienompaan hotelliin ja me normaalit työntekijä saimme tyytyä hieman vähemmän luksukseen majoitukseen. Yleisesti keskustelut eivät kuitenkaan kestäneet kahta tuntia, joten meille jäi myös monesti 1-1.5 tunnin taukoja, jolloin saatoimme tehdä mitä tahdoimme. Itse käytin tämän ajan joko kaupunkiin tutustuessa tai uimarannalla! Päivällä järjestettiin tietenkin lounas, joka sisälsi kolme eri ruokalajia. Minun epäonnekseni näistä toinen oli aina mereneläviä, joskus jopa molemmat! Lohi, hauki tms. on hyvää, mutta kyllä meinasi itku tulla, kun lautanen oli eräänä päivänä täynnä mustekaloja, ei mitään muuta! Frutti di marekin tuli nyt sitten testattua, eikä todellakaan tarvitse enää koskaan maistaa. En olisi koskaan myös uskonut, että joskus eteeni tulee tilanne, kun simpukat ovat herkullisin asia lautasellani. Näistä lounaista ei kuitenkaan onneksi tarvinnut itse maksaa senttiäkään. Ensimmäisenä iltana myös illallinen nautittiin tässä hotellissa yhdessä, mutta seuraavana kahtena iltana jokainen sai tse mennä syömään minne tahtoi. Toisena iltana me menimmekin oman tutkimusryhmäni kanssa yhdessä ravintolaan, jossa onnistuin hieman juttelemaan Colin Sheppardin kanssa. Minulle tämä oli iso asia, koska hän on tällä meidän alalla aika kova tutkija! On siis tämä tyyppi: http://en.wikipedia.org/wiki/Colin_Sheppard

Erittäin mukava mies ja leppoisa mies! Hänen vaimonsa kehui kovasti englantiani, mikä on todella suuri kohteliaisuus natiivilta. Voin kyllä oikeasti kertoa, että englantini on kaukana sujuvasta! Tuntuu, että päivä päivältä kielitaito vain surkastuu entisestään. Italiassa muuten kannattaa välttää sanomasta ”katso merta”, sillä se lausutaan täysin samalla tavalla kuin ”cazzo merda”. Voitte laittaa google translateriin, rumia sanoja ovat. Näistä sanoista onkin riittänyt paljon juteltavaa italialaisten kanssa täällä!

 Vaikka ryhmäkeskustelut minulta menikin aika ohi, sillä en moniakaan aihealueita täysin ymmärtänyt, oli tämä vetäytymisviikko oikein mukava kokemus minullekin. On hieno katsoa kun viisaat ihmiset lyövät päänsä yhteen ja alkavat ideoimaan uusia suuntia tutkimuksille. Lisäksi tutustuin vihdoin paremmin näihin nuorempiin työntekijöihin, sillä tähän mennessä olen hengaillut lähinnä ohjaajani kollegojen kanssa, jotka kaikki ovat neljänkymmenen vuoden hujakoilla. Opin myös sen viikon aikana, että täällä työpaikalla on paljon draamaa työryhmissä. Jotkut riidat menevät niin pitkälle, että näytteitä heitetään roskiin puolin ja toisin.. Kuulostaa todella lapselliselta ja olenkin todella onnellinen, että en kuulu näihin ryhmiin. Itse asiassa en kuulu oikeastaan mihinkään varsinaiseen työryhmään, sillä ohjaajani työskentelee täällä hyvin itsenäisesti. Tästä syystä myös minä saan työskennellä todella itsenäisesti, eikä kukaan täällä oikeastaan edes tiedä tai kysele minun menemisiäni tai tekemisiäni. Ohjaajanikin on hyvin rento näissä asioissa ja antaa minun oikeastaan tehdä mitä itse haluan :D Toki siis tämän projektimme sisällä täytyy pysyä, ei siis ihan mitä tahansa. Tästä syystä minusta tuntuukin, että olen täällä enemmän työntekijä kuin opiskelija ja kokemuksena tämä on ehkä vieläkin arvokkaampi tulevaisuutta ajatellen, kuin olin ajatellut.

Torstaina vetäytymispäivä loppui puolen päivän aikaan ja päätin jäädä vielä muutaman kaverin kanssa Sestri Levanteen nauttimaan auringosta ja merestä. Oikein mukava erilainen työviikko siis!