Marjukka maailmalla: Taas tulvajuttuja..

Kaverini saapuivat Milanon lentokentälle kuuden aikaan illasta, mutta tämän jälkeen matka on ollut täynnä epätietoisuutta! Töissä kuulin, että junaliikenne Genovan ja Milanon välillä on katkennut, sillä lähellä Genovaa on ollut mutavyöry, joka on suistanut junan raiteilta. Ketään ei onneksi kuollut tässä onnettomuudessa. Kerroin asiasta ohjaajalleni, sillä hänen täytyi myös päästä tänään Milanoon, jotta voi lentää seuraavana aamuna aikaisin Espanjaan tapaamaan perhettään. Junat ja bussit olivat kuitenkin kaikki peruttuja, joten hänen täytyi vuokrata auto, jotta ehtisi lennolleen. Asioiden selvittäminen täällä Italiassa on todella hankalaa. Netissä oli maininta, että juna on suistunut, mutta kovin tarkkaa tietoa myöhästymisistä saati peruuttamisista sieltä ei saanut. Kävin myös kotimatkalla juna-asemalla ihmettelemässä tilannetta, mutta eihän sielläkään kukaan voinut auttaa. Muistan kun VR:llä on ollut ongelmia junaliikenteessä, niin aina on raiteilla huomioliivit päällä työntekijöitä, jotka auttavat ihmisiä oikeisiin juniin ja kertovat tilanteesta. Joten enpä taida tämän puolen vuoden jälkeen sanoa yhtään negatiivista asiaa VR;stä! Paitsi ehkä hinnoista saatan valittaa, mutta palvelussa ei ole kyllä mitään valittamista ;)

Töissä puolen päivän aikaan työkaverini sanoi, että ei kannata jäädä kovin kauaksi enää töihin, sillä joki tulvi sen verran pahasti, että tiet katkeaisivat ihan varmasti tämän päivän aikana. Noin kolmen aikaan lähdimmekin ohjaajani ja muutaman muun työkaverin kanssa pois instituutilta kohti keskustaa. Matkan taitoimme bussilla, hitaasti mutta varmasti! Viemäreistä syöksi vettä tielle ja liikenne olikin kaaottista. Sade sen kuin jatkui.. Kun pääsimme keskustaa, loppui sade ja sää alkoi olla aika hyvä. Siis ei aurinkoinen missään nimessä, mutta pilvet eivät olleet enää uhkaavan näköisiä. Oli vaikea uskoa, että tulvat olivat tuhonneet kaupunkia, sillä tällä alueella ei näkynyt tuhosta mitään merkkejä. Saavuin kotiin ja sähkötkin olivat palanneet. Tilanne alkoi siis näyttää hyvältä. Kaverini ohjasin ottamaan bussin Milanon rautatieasemalle ja selvittämään, että kulkevatko junat jo vai eivät. Tällä välin lähdin itse ruokakauppaan hakemaan varuiksi kaappeihin vähän sapuskaa. Jos sateet vielä palaavat, kaupat tyhjenevät ihan varmasti. Samalla päätin kävellä via Settembreä kohti Brignolen asemaa, josta olisin ehkä voinut saada lisää tietoa junien kulkemisesta. Tämä oli siis se sama reitti, jota aamuseitsemältä kävelin töihin mennessäni. Ei tarvinnut kävellä kotoa kuin puoli kilometria ja tajusin, että asvalttia ei enää näy, vaan kävelen mutavellissä. En tajunnut päivällä, että tuhot yltävät näin lähelle kotiani.. Ihmisiä oli kaduilla valtavasti! Puolet väestä siivosivat tuhojen aiheuttamia sotkuja kaduilta sekä myös tuhoutuneista liikkeistä. Vaatekauppojen vaatteet olivat kaikki nyt mudassa, ainoastaan ylimpien hyllyjen tuotteet olivat säilyneet. Elektroniikkaliikkeen omistajat heittivät vedessä lilluneita tuotteita jätelavalle. Leipomotyöntekijöiden uunit oli raahattu pihalle hävittämistä varten. Osa luuttusi jo lattioita, joka tuntui mielestäni hieman turhalta, sillä tulvavaara ei ollut vielä ohi.. Muutamat liikkeet olivat vielä koskemattomana paikoillaa, eikä kukaan ollut tullut korjaamaan tuhoja. Ikkunoita oli rikki, mallinukkeja makasi lattialla, vaatteita ympäri ämpäri ja varashälyttimet soivat taukoamatta. Kadut olivat täysin mutavelliä ja vaikka suurin osa autoista oli jo hinattu pois, oli paikalla vielä muutamia toisiinsa nojaavia autoja. Tämä herätti minut ihan täysin. Vaikka olin koko päivän seurannut uutisia ja katsonut videoita, en ollut siltikään ehkä ihan täysin sisäistänyt, että olen itsekin näiden tuhojen keskellä. Kuinka vain muutamia tunteja aikaisemmin olin kahlannut juuri tuota tietä pitkin töihin.. Todella vaikuttava ja surullinen näkymä. Muutaman kuvan ehdin itsekin nyt nappaista kännykälläni. Eivät valitettavasti ole kovin tarkkoja, mutta jaanpa ne nyt kuitenkin tänne.

Kaverini ovat muuten junassa ja kaikki peukut ovat nyt pystyssä, että he noin tunnin päästä saapuvat Genovaan! Taitaisikin olla päivän ensimmäinen ja viimeinen juna, jonka tuon tempun tekisi.