Sestri Levante

Vaikka koti-ikävä on vaivannut välillä, niin tuntuu aika silti kuluvan todella nopeasti! Tänään olen virallisesti ollut 3 kuukautta Italiassa, aika jännää.. Eli 4 kuukautta vielä jäljellä, joista noin 3 töitä. Työsopimuksen päätyttyä jään siis vielä 2 viikoksi tänne Genovaan kirjoittelemaan gradua ja sen jälkeen menemme viikoksi laskettelemaan. Toivottavasti ainakin, vähän ovat hitaita tekemään päätöksiä nuo kaverit siellä Suomessa. Mutta luotto on kova silti.

Viime viikolla  olin 4 päivää läheisessä lomailijoiden suosimassa kaupungissa nimeltä Sestri Levante. Itse en tosin ollut lomailemassa, vaan nanofysiikan laitos, jossa työskentelen, piti siellä ”vetäytymisviikon”. Laitoksemme on suhteellisen iso ja meitä lähtikin noin 100 työntekijää maanantaina kyseiseen paikkaan. Paikalle piti saapua itse ja muut tavattiin sitten vasta hotellilla. Itse olin maanantaina ahkera ja saavuin töihin ennen Sestri Levanteen lähtöä. Ehdinkin noin neljän tunnin ajan työskennellä, ennen kuin tajusin, että olin unohtanut passin kotiin. Hotellissa kun normaalisti sitä saatetaan kysyä. Tietenkään täällä Italiassa ei ole niin tarkkaa aina, mutta varmuudeksi päätin sen silti hakea. Aloitin matkani kodin kautta, jonka jälkeen otin junan Brignolen asemalta kohti Sestri Levantea. Matka tänne kestää paikallisjunalla hieman reilun tunnin, joten kovin kaukana se ei ole. Sestri Levante on myös meren rannalla ja on kuuluisa kahdesta poukamasta, joiden väliin jää pieni pala maata. Tämä paikka on kyllä uskomattoman kaunis, varsinkin näin syys-lokakuussa, koska paikalla ei ole turisteja sekä hiekkarannat eivät ole enää yksityisessä käytössä.  En onnistunut kovin hyviä kuvia nappaamaan, koska en ehtinyt vaeltaa kukkulan päälle, joten pistetäänpäs tähän linkki, josta voitte ihailla tuota kaunista paikkaa: https://www.google.fi/search?q=Sestri+Levante&es_sm=93&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=if4zVL2cPILjsASboYGQAg&ved=0CAkQ_AUoAg&biw=1366&bih=631

Muille tämä laitoksen järjestämä vetäytymisviikko oli tuttua puuhaa, sillä se järjestetään yleensä noin kerran vuodessa. Aikaisemmat ovat kuitenkin hieman eronneet tästä nykyisestä, sillä ohjelmassa on ennen ollut 12 tuntia seminaariesityksiä maan alla, eikä hotellilta poistuttu kertaakaan klo 8-20 välisenä aikana. Tällä kertaa ohjelmassa oli ryhmäkeskusteluita. Keskusteluita oli neljä samaan aikaan ja jokaisen tuli valita yksi, johon osallistua. Keskusteluille oli varattu 2 tuntia aikaa ja niiden välissä oli myös 30 minuutin tauko. Keskusteluita järjestettiin kahdessa eri hotellissa, sillä laitoksen tärkeät tyypit olivat majoittuneet astetta hienompaan hotelliin ja me normaalit työntekijä saimme tyytyä hieman vähemmän luksukseen majoitukseen. Yleisesti keskustelut eivät kuitenkaan kestäneet kahta tuntia, joten meille jäi myös monesti 1-1.5 tunnin taukoja, jolloin saatoimme tehdä mitä tahdoimme. Itse käytin tämän ajan joko kaupunkiin tutustuessa tai uimarannalla! Päivällä järjestettiin tietenkin lounas, joka sisälsi kolme eri ruokalajia. Minun epäonnekseni näistä toinen oli aina mereneläviä, joskus jopa molemmat! Lohi, hauki tms. on hyvää, mutta kyllä meinasi itku tulla, kun lautanen oli eräänä päivänä täynnä mustekaloja, ei mitään muuta! Frutti di marekin tuli nyt sitten testattua, eikä todellakaan tarvitse enää koskaan maistaa. En olisi koskaan myös uskonut, että joskus eteeni tulee tilanne, kun simpukat ovat herkullisin asia lautasellani. Näistä lounaista ei kuitenkaan onneksi tarvinnut itse maksaa senttiäkään. Ensimmäisenä iltana myös illallinen nautittiin tässä hotellissa yhdessä, mutta seuraavana kahtena iltana jokainen sai tse mennä syömään minne tahtoi. Toisena iltana me menimmekin oman tutkimusryhmäni kanssa yhdessä ravintolaan, jossa onnistuin hieman juttelemaan Colin Sheppardin kanssa. Minulle tämä oli iso asia, koska hän on tällä meidän alalla aika kova tutkija! On siis tämä tyyppi: http://en.wikipedia.org/wiki/Colin_Sheppard

Erittäin mukava mies ja leppoisa mies! Hänen vaimonsa kehui kovasti englantiani, mikä on todella suuri kohteliaisuus natiivilta. Voin kyllä oikeasti kertoa, että englantini on kaukana sujuvasta! Tuntuu, että päivä päivältä kielitaito vain surkastuu entisestään. Italiassa muuten kannattaa välttää sanomasta ”katso merta”, sillä se lausutaan täysin samalla tavalla kuin ”cazzo merda”. Voitte laittaa google translateriin, rumia sanoja ovat. Näistä sanoista onkin riittänyt paljon juteltavaa italialaisten kanssa täällä!

 Vaikka ryhmäkeskustelut minulta menikin aika ohi, sillä en moniakaan aihealueita täysin ymmärtänyt, oli tämä vetäytymisviikko oikein mukava kokemus minullekin. On hieno katsoa kun viisaat ihmiset lyövät päänsä yhteen ja alkavat ideoimaan uusia suuntia tutkimuksille. Lisäksi tutustuin vihdoin paremmin näihin nuorempiin työntekijöihin, sillä tähän mennessä olen hengaillut lähinnä ohjaajani kollegojen kanssa, jotka kaikki ovat neljänkymmenen vuoden hujakoilla. Opin myös sen viikon aikana, että täällä työpaikalla on paljon draamaa työryhmissä. Jotkut riidat menevät niin pitkälle, että näytteitä heitetään roskiin puolin ja toisin.. Kuulostaa todella lapselliselta ja olenkin todella onnellinen, että en kuulu näihin ryhmiin. Itse asiassa en kuulu oikeastaan mihinkään varsinaiseen työryhmään, sillä ohjaajani työskentelee täällä hyvin itsenäisesti. Tästä syystä myös minä saan työskennellä todella itsenäisesti, eikä kukaan täällä oikeastaan edes tiedä tai kysele minun menemisiäni tai tekemisiäni. Ohjaajanikin on hyvin rento näissä asioissa ja antaa minun oikeastaan tehdä mitä itse haluan :D Toki siis tämän projektimme sisällä täytyy pysyä, ei siis ihan mitä tahansa. Tästä syystä minusta tuntuukin, että olen täällä enemmän työntekijä kuin opiskelija ja kokemuksena tämä on ehkä vieläkin arvokkaampi tulevaisuutta ajatellen, kuin olin ajatellut.

Torstaina vetäytymispäivä loppui puolen päivän aikaan ja päätin jäädä vielä muutaman kaverin kanssa Sestri Levanteen nauttimaan auringosta ja merestä. Oikein mukava erilainen työviikko siis!