Marjukka maailmalla: Kotitekoista foccaciaa

Punainen suihkulähde

Viikonloppuna Piazza de Ferrarin suihkulähde muuttui punaiseksi. Yritin tästä ottaa kuvaa oikealla kamerallani, mutta tietenkin muistikortti oli jäänyt kotiin kamerasta. Toivotaan, että väri pysyy vielä sunnuntainkin. Punainen väri oli osa Roosa nauha –kampanjaa täällä. Ilmeisesti suihkulähteen väri vaihtelee useinkin isojen tapahtumien yhteydessä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun minä pääsin todistamaan tapahtumaa.

Tuosta piti tunkea läpi..

Perjantaina illalla sovimme uuden kämppikseni Silvian kanssa menevämme pihalle katsastamaan paikallista menoa. Perinteisesti aloitimme illan Castelletton jäätelöbaarista. Tämän jälkeen kävelimme hieman Porto Anticossa ennen kuin tapasimme Silvian ystäviä Vicolilla. Vicoli on suomennettuna kulkuväylä, ja tarkoittaakin siis aluetta, joka koostuu pienistä kujista. Piazza del Erben läheinen alue on täynnä näitä pieniä kujia, jotka ovat täynnä baareja. Nämä kyseiset baarit eivät ole kovin perinteisiä suomalaisen silmissä, sillä ne koostuvat lähinnä baaritiskistä. Drinkit ja kaljat tarjoillaan muovimukeissa ja ne nautitaan sitten ulkona kadulla. Nämä ahtaat kadut ovatkin niin täynnä ihmisiä, että kulkeminen niillä on lähes mahdotonta. Eräs intialainen kaverini arvelikin, että italialaisilla on klaustrofobian vastakohta eli he pelkäävät avaria paikkoja, mistä syystä he pakkautuvat näille pienille kaduille. Kierreltyämme aikamme vicolin ravintoloissa päädyimme lopulta kahden aikoihin kotiin.

Tänään olin sitten varannut aikaa shoppailulle. Olen useampaan otteeseen nähnyt lankakaupan, mutta en tietenkään muista missä, joten yritin löytää kyseisen liikkeen. Enpä muuten löytänyt! Joudunkin ehkä tekemään tilauksen Suomeen, sillä parin viikon päästä tulee taas vieraita! Vaikka töissä on tällä hetkellä todella kiirettä, olen silti todella innoissani vieraista, toivottavasti koti-ikävä helpottaa hieman tuttuja nähdessä. Yritin myös löytää uudet farkut, sillä säät ovat alkaneet aamuisin olemaan hieman viileämpiä, joten pystyn nykyään pitämään muutakin vaatetta kuin shortseja ja t-paitoja. Housuja kyllä oli kaupat täynnä, mutta nyt olisi ihan pakko saada oranssit housut, eikä sen värisiä tietenkään löytynyt. Yritin myös löytää huhmareen, jonka luulisi olevan helppoa Genovassa, mutta ei, ei sitäkään! Ikean omaa en tahdo hankkia, vaan tahtoisin aidon italialaisen. Ensi viikolla on siis tehtävä uusi kierros!

Yritelmä nro 1.

Olen siis päättänyt oppia tämän puolen vuoden aikana tekemään aitoa genovalaista pestoa sekä foccaciaa. Tänään olikin ensimmäinen yritys foccaciasta! Ohjehan on hyvin yksinkertainen, sillä foccaciaan ei tule muuta kuin vettä, vehnäjauhoja, suolaa, sokeria ja oliiviöljyä. Mutta voin kertoa, että ei olekaan ihan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Oma tekeleeni ei maistunut yhtään siltä, miltä leipomoiden herkku-foccacia maistuu, joten harjoittelueriä tulee olemaan vielä monta! Onneksi kaksi kämppiksistä oli makutuomareita ja antoivat mielipiteensä siitä, mitä pitäisi ensi kertaa varten korjata. Ainakin jauhojen määrää pitää pienentää huomattavasti sekä oliviiöljyn määrää lisätä. Oma foccaciani kyllä ui oliiviöljyssä ennen uunia, mutta ilmeisesti se ei siltikään ollut tarpeeksi! Kovasti kyllä jaksoivat silti kämppikset kehua tekelettäni, vaikkei se foccacialta maistunutkaan. Ja kaikki maistuu hyvältä kun levittää ”vähän” nutellaa päälle ;) Jaan reseptin sitten täällä jahka joskus sen oikean löydän.

Ja loppuun vielä muutama kuva äidin ja Kirsi-Marian vierailulta.