Kuulumiset viidessä minuutissa!

Jaahas, niin siinä on päässyt käymään, että alkuinnostus blogin kanssa on haihtunut. Sillä voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että arki on koittanut Italiassa. Viime postauksen jälkeen suhteellisen paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtua, enkä varmasti kaikkea enää edes muista. Mutta jos aloitetaan kuitenkin niistä kaukaisemmista jutuista, vaikka tuoreimpana mielessä onkin Äidin ja Kirsi-Marian vierailu Italiassa!

Elokuun lopussa vietin hieman enemmän aikaa kämppiksien kanssa, sillä kaksi heistä lähti tosiaan kotiin elo-syyskuun vaihteessa. Elokuun viimeisen lauantain vietin yhdessä ranskalais-italialaisen Marien kanssa Genova Nervissä. Kiertelimme isossa puistossa ihailemassa kasvillisuutta sekä oravia, joita oli paikalla paljon. Kierroksen jälkeen suuntasimme paikallisten tapaan uimaan, mutta koska yleiset rannat olivat niin täynnä, päädyimme hieman epämääräiselle kalliolle uimaan. Epämääräisellä meinaan sitä, että kallio oli suhteellisen jyrkkä ja sinne päästäkseen piti kiivetä hieman aitojen yli. Lisäksi veteen pääseminen oli hieman työläämpää, mutta koska muutama muukin oli tälle kalliolle päässyt, myös me suuntasimme sinne. Vesi oli tällä kohdin todella kirkasta ja turkoosia, joten paikka oli kyllä kaiken vaivan arvoista. Rannalla eräs italialainen poika kuuli meidän puhuvan englantia ja hän tuli kysymään, josko voisimme tavata hänet myöhemmin uudelleen. Hän oli muuttanut muutama viikko sitten takaisin Italiaan vietettyään kolme vuotta Australiassa ja hän haluaisi kovasti ylläpitää kielitaitoaan, mutta englanninkielisiä tuttuja hänellä ei täällä ollut. Numero odottaa tuolla puhelimessa edelleen, sillä en ole vieläkään ehtinyt/jaksanut/muistanut ottaa yhteyttä häneen. Pitäisi kyllä laittaa, koska ei minullakaan täällä liikaa tuttuja ole! Marien kanssa seikkailimme koko päivän ja illalla taisimme vielä päätyä kolmen kämppiksen voimin aperitivoille, joskaan en enää muista, että minne! Näin nopeasti sitä unohtaa.. Sunnuntaina Marie muutti pois, joka aiheutti hieman haikeaa mieltä. Neljäs kämppis, joka muutti myös viikonlopun jälkeen pois, oli työskennellyt tiiviisti oikeastaan viimeisen kuukauden ajan. Kun hän sunnuntaina illalla tuli myöhään kotiin, pahoitteli hän, ettei ollut ehtinyt vierailla eräässä Castelletto nimisessä paikassa ollenkaan. Niinpä päätimme vielä kello kymmenen sunnuntai-iltana lähteä jäätelölle Castellettoon! Paikka ei ollut kaukana, vaan asunnoltamme oli noin 500 metrin kävelymatka hissille, joka vei meidät Castellettoon. Vaikka paikka ei ollut kovin korkealla, pystyi silti koko satama-alueen näkemään täältä. Varsinkin pimeällä kun satama on valaistu, lumoavat maisemat katsojansa. Tämä onkin nykyään yksi lempparipaikoistani ja olen muutaman kerran töistä päästyäni suunnannut kirjan kanssa tänne.

Kämppisten vaihduttua oli minulla ehkä lievä koti-ikävä, eikä uusien kämppiksien tuleminen kiinnostanut yhtään, melkein päinvastoin. Heti Marien lähdön jälkeen taloon muutti eräs venäläinen tyttö, jota en ensimmäisen viikon aikana nähnyt kertaakaan. Enkä ole vieläkään montaa kertaa, mutta sen verran kuin olen nähnyt, hän vaikuttaa erittäin mukavalta. Lisäksi eilen illalla neljänteen huoneeseen muutti eräs italialainen tyttö, joka työskentelee myös täällä instituutissa, joskin eri ryhmässä kuin minä. Hänen kanssaan olen ehtinyt jo ennen muuttoa muutamat kerrat jutella, joten varsin mieluinen kämppis hänkin on. Turhaa siis ahdistuin uusista asukeista! Tämän italialaisen tytön kanssa tulee varmasti tehtyä yhdessä jonkin verran asioita, ainakin hän yritti minua jo kovasti houkutella lenkille :P Vielä en suostunut, mutta kyllä se pitäisi pikku hiljaa aktivoitua tässäkin asiassa.

Vaelluksia ei ole nyt järjestetty tässä blogihiljaisuuden aikana, joten päätin eräänä sunnuntaina suunnata itsekseni kaapelijunalla Righiin, jossa kämppikseni mukaan oli suosittu ulkoilureitti viereisten kukkuloiden päälle. Noin kilometrin käveltyäni huomasin, että eräs italialainen poika selkeästi seurasi minua. Pian tämän jälkeen hän tulikin jo kysymään minulta suuntaneuvoja, mutta enhän minä semmoisia osannut antaa! Kunhan itsekin vain harhailin ympäriinsä. Olin kuulemma näyttänyt niin määrätietoiselta, että hän oli päättänyt seurata minua! Hetken juteltuamme selvisi, että hän oli asunut Genovassa viikon verran ja että hän työskentelee, yllätys yllätys, Instituutissa! Päätimme siis jatkaa matkaa yhdessä ja lopulta päädyimme vaeltamaan kukkuloilla usean tunnin ajan. Olen vieläkin niin ihmeissäni kuinka helppoa täällä on tutustua ihmisiin! Varmasti olen sanonut tämän monta kertaa, mutta sanonpa silti, Suomessa ei IKINÄ tapahtuisi näin!

Toinen asia, mitä Suomessa harvoin tapahtuu on julkisissa kulkuneuvoissa tuntemattomille puhuminen. Matkustan metrolla päivittäin ja luen usein suomenkielistä kirjaa aikani kuluksi. Useaan otteeseen minulta on arvuuteltu, että millä kielellä tämä kirjani on kirjoitettu. Toissapäivänä oltiin jo aika lähellä, sillä eräs lääkäriksi opiskeleva poika ehdotti kieleksi viroa. Tänään sitten viimein eräs vanhempi mies kysyi, että onko tuo kirja kirjoitettu suomeksi! Ei hän Suomea puhunut, mutta jostain syystä kielen kuitenkin tunnisti. Kirjassa en siis ole kovinkaan montaa sivua edennyt, sillä useasti metromatkat menevätkin jutellessa tuntemattomien kanssa. Mutta mukavampihan se niin on, en valita!                    

Töissä ei ole tapahtunut mitään erikoista. Päivät ovat edelleen pitkiä minusta ja senpä takia sosiaalinen elämäni töiden jälkeen on yleensä aika hiljainen. Ruokakaupassa käynnin, kokkailun ja skypepuheluiden jälkeen kello onkin jo lähellä yhtätoista, joten ei aikaa muulle paljon jäisikään. Poikkeuksen teki kuitenkin viime viikko, sillä sain vihdoin äidin ja Kirsi-Marian tänne kylään! Tästä voisin kuitenkin tehdä oman postauksen (toivottavasti pian).

Sen verran pakko vielä kertoa, että olin tänään IIT:n järjestämässä silmätarkastuksessa ja lääkäri kertoi minulla olevan täydellinen näkö! Todella huojentavaa, sillä olen noin 5 vuotta sitten käynyt silmäleikkauksessa (jos joku ei vielä tiennyt) ja olen ollut hieman huolissani, että onko näköni mahdollisesti huonontunut tänä aikana.

Mutta siinä parin viikon kuulumiseni näin nopeasti kirjoitettuna! Elossa siis ollaan ja kaikki menee edelleen oikein hyvin!