Rakkaita kylässä!

Tiistaina 9.9. soittelin viimeiset puhelut äidille ja Kirsi-Marialle (=matkalaiset) ennen kuin heidän matka Italiaan alkoi. Heidän lento lähtisi seuraavana päivänä kello kahdeksan aikaan, joten jotta koko edellistä yötä ei tarvitsisi matkustaa, olisi parempi viettää Helsingissä edellinen yö. Matkalaiset olivat tämän puhelun aikana jo hyvin levottomia, eikä puhelusta tahtonut tulla mitään, kun heitä niin kovasta nauratti päivän aikana koetut kommellukset! Vähän alkoi jo tässä vaiheessa jännittämään, että pääsevätköhän he ikinä perille asti.

Keskiviikkona menin malttamattomana töihin, eikä toissa mikään tuntunut onnistuvan. Matkalaiset lähettivät minulle viestiä, että olivat turvallisesti päässeet maahan sen suurempia ongelmia (tai ylibuukkauksia) ja olivat jo suuntaamassa lentokentältä Milanon rautatieasemalta, josta junalla Genovaan kestäisi noin 2 tuntia. Työt takkuilivat sen verran, että päätin lähteä töistä juuri niihin aikoihin, kun matkalaisten junan oli tarkoitus olla Genovassa. Koska mikään ei toimi Italiassa ihan samalla tavalla kuin Suomessa, oli yhteyden saaminen matkalaisiin mahdotonta. Itse soitin ja lähetin tekstiviestejä useaan kertaan niin italialaisesta kuin suomalaisestakin puhelinnumerostani. Mitään vastausta en kuitenkaan saanut! Koska yhteyttä ei saanut, päätin lähteä päivystämään matkalaisten hotellin eteen. noin puolen tunnin päivystyksen jälkeen alkoi todellinen paniikki iskeä! Ilmeisesti olen perinyt äitini murehtimisgeenit, sillä mielessäni näin jo monia erilaisia skenaarioita siitä, kuinka matkalaiset on ryöstetty tai kidnapattu. Yritin kuitenkin vakuuttaa itselleni, että nyt ollaan kuitenkin Italiassa, ei Irakissa, tällaista ei siis tapahdu. Ehdin ottaa yhteyttä jo poikaystävääni ja muutamaan Suomalaiseen kaveriini, jotka parhaansa mukaan minua rahoitteli. Jotta hermot pysyisivät kasassa, lähdin kävelemään hieman eteenpäin hotellista odottaen, että matkalaiset ajaisivat taksilla ohitseni. Hetken odottelun jälkeen kuulin kuitenkin kadulta tutun äänen, joka huhuili nimeäni! Täytyy myöntää, että pieni itku siinä pääsi molempia halatessa! Kaikki matkatavarat näyttivät olevan tallessa, joten ryöstäjiin eivät olleet törmänneet! Puhelimen soittoa eivät olleet kuulemma kuulleet ja takaisinsoittaminen ei onnistunut. Viestitkään eivät tainneet tulla perille ollenkaan. Noh, pääasia, että kaikki olivat turvassa!

Italiareissu aloitettiin tietenkin aperitivoilla suositulla Piazza del Erbellä. Äiti tilasi rohkeasti japanilaisen jääteen, joka oli aika viinaisan makuinen! Taisi kuitenkin urhoollisesti mennä koko lasillinen alas? :D Aperitivo oli kova pettymys, ainakin itselle, sillä menua oli vaihdettu edellisen kerran jälkeen. Tietenkin juuri silloin kun on arvovaltaisia vieraita kylässä! Koska päivä oli ollut raskas itse kullekin, päätimme siirtyä nukkumaan hyvissä ajoin. Toki kävin itse vielä hakemassa tuliaiseni hotellilta. Tuliaiset olivat muuten aika mahtavat! Ristikkolehti, MeNaiset, lankakeriä, puikot, suklaata, lakritsaa, ruisleipää, ulkoinen kovalevy, Ennin koristelema tyynyliina, villasukat.. Jotain varmasti unohtui, mutta saitte ehkä kuvan siitä, kuinka onnellisena nämä otin vastaan! Ilalla kymmenen aikaan oli vielä ihan pakko aloittaa villasukkien kutominen, niin kauan olen siitä jo ehtinyt haaveilla!

Ensimmäinen asia, mitä matkalaisten tahdoin kokevan oli tietenkin aperitivot. Vein heidät jo itselle tutuksi tulleeseen Piazza del Erbelle, josta ”lapset” ottivat Pina Coladat ja äiti rohkeana maistoi Japanilaisen jääteen. Pina Coladat eivät pettäneet, mutta omasta mielestä äidin jääteestä tuntui puuttuvan kaikki lantrinki! Väriltääkin juoma oli myrkynvihreää. Urhoollisesti taisi äiti kyllä tämän juoman juoda? Juomien ohessa nautimme paistettuja perunoita, pitsaa, salamia, focacciaa ja leipää. Salami oli muuten pahaa, ei tainnut maistua kenellekään meistä, eikä meillä yleensä ole ruuan kanssa ongelmia :P

Torstain jouduin vielä itse työskentelemään, joten matkalaiset saivat päikseen tutustua kaupunkiin. Neljän aikaan kun saavuin takaisin keskustaan selvisi, että koko päivä oli mennyt yhdellä kadulla; ostoskadulla. Mitään ostoksia he eivät kuitenkaan olleet vielä voineet tehdä, sillä meillä oli vielä edessä matka Serrvalleyn Outlet –kylään! Illansuussa otimme nopean retken Righiin kaapelijunalla, jossa kävimme ihastelemassa maisemia. Matkalaiset tuntuivat ihastuneen maisemiin ja näkyihän se Costa Concordiakin siellä kaukaisuudessa. Kaapelijuna taisi olla heille ihan yhtä jännittävä kuin minullekin ensimmäisellä kerralla, sillä valokuvien lisäksi matkalla otettiin myös videokuvaa. Illalla kävimme syömässä Porto Anticossa, hieman fiinimmässä paikassa. Ravintola sijaitsi suoraan rikkaimpien ihmisten jahtien vieressä, joten yritimme bongailla jahdeilla asuvia ihmisiä. Yhden jahdin henkilökunnan lisäksi emme nähneet ristin sielua. Ruoka oli maittavaa, mutta viini oli hieman kallista. Taisimme maksaa 23 euroa pullosta, joka Suomessa ei tietenkään olisi kovin erikoinen hinta, mutta täällä se on jo aika hintava. Mutta oli kyllä aika herkullista viiniä, jopa minulle, joka en viinistä niin piittaa.

Perjantaina oli sitten kauan odotettu shoppailupäivä Serravalleyssä. Ennen matkaa nautimme kuitenkin yhdessä hotellilla aamupalan, joka oli muuten todella hyvä! Italialaiseen kulttuuriin ei kuulu isot aamupalat, joten ei ole ollenkaan outoa, jos hotellin aamupala sisältää ainoastaan kahvia ja yhden croisantin tai jonkun makean leivonnaisen. Matkalaisten hotellissa oli kunnon aamupalabuffetti, josta oli varaa valita! Erikoisuuksina täytyy mainita, että kanamunat sai keittää itse, jolloin sai juuri sellaisia kun tahtoi. Oli myös mahdollista paistaa kanamunia pienellä levyllä. Itse perinteiseen tyyliin vedin hirveät hiilariöverit eli lautaseltani löytyi paahtoleipää nutellalla, croisantteja, sokeroituja muroja, muffinsseja, pannukakkuja… Jep, todella terveellistä! Tämän saman aamupalan vetäisinkin kolmena aamuna putkeen, jonka jälkeen paluu normaaliin aamupalaan oli kyllä hieman vaikeaa! Aamupalan jälkeen matkasimme metrolla juna-asemalle, jotta matkalaiset pääsevät hieman tutustumaan minun arkeeni, käytänhän metroa päivittäin. Onneksi olimme ostaneet heille etukäteen matkaliput, sillä jälleen kerran lipputarkastaja osui samaan metroon kanssani. Tämä taas muistutukseksi kaikille, että täällä ei todellakaan kannata mennä pummilla. Junamatka meni rattoisasti ja nousimme pois pienessä kylässä nimelta Arquata Scrivia, josta Outlet-kylään oli järjestetty bussikuljetus. Juna-asemalla kysäisimme (tai yritimme) mistä bussiliput voi ostaa, mutta ennen kuin ehdimme sanaakaan sanoa, lipunmyynnin mies käsimerkein ohjasi meidät pihalle bussipysäkille. Ilmeisesti olimme niin turistien näköisiä, että tiesi heti minne olimme menossa. Serravalleyn kylä näytti olevan suhteellisen uusi, sillä se näytti hieman kylältä, joka on rakennettu elokuvan lavasteeksi.

Ainoa kuvani koko kylästä..

Aloitimme kiertelymme turvallisesti Adidaksen ja Niken liikkeistä. Näistä taisi mukaan lähteä äidille jumppahousut ja Kirsi-Marialle reppu. Mitä enemmän kauppoja kiersimme, sitä selvemmäksi tuli, että emme luultavasti ostaisi täältä mitään. Myynnissä ei oikein tuntunut olevan mitään, mitä olisimme erikoisemmin halunneet. Genovan ostoskatu alkoi tuntua huomattavasti houkuttelevammalta, joten päätimmekin noin 3 tunnin kiertelyn jälkeen (aika lyhyt aika naisille) ottaa junan takaisin paremmille ostosapajille! Tyytyväinen olen, että kylä tuli nähtyä, mutta tiedän myös, ettei sinne toista kertaa tarvitse mennä. Paitsi ehkä tammikuussa, kun siellä on kuulemma hurjat alennukset ;)

Väsynyt shoppailija juna-asemalla.

Perjantai-illan vietimme matkalaisten kanssa eri osoitteissa, sillä eräällä minun kavereistani oli yllätyssynttäri, joihin tahdoin osallistua. Ennen lähtöäni opastin matkalaisille mukavan ravintolan aperitivoilla, jossa juoman hintaan kuului buffet-pöytä. Oma iltani oli oikein onnistunut, sillä synttärisankari saatiin yllätettyä kunnolla. Illan aikana tein diilin erään pojan kanssa, että hän puhuu minulle englantia ainoastaan, jos minä puhun hänelle italiaa. Ei siitä keskustelusta kovin kummoista tullut, mutta muutama sana sentään tuli taas opittua :D Toinen poika johon tutustuin oli vieraillut useamman kerran Suomessa ja hän osasi laulaa myös erään laulun suomeksi, osaamatta kuitenkaan oikeasti suomea! Ja lausui muuten vielä ihan oikein! Laulu oli muuten Raappanan kauas pois, joka onkin soinut päässäni nyt yli viikon. Illalla kotiin lähtiessäni antoi tämä kyseinen poika minulle skootterikyydin kotiin, joka oli oikein mukava lopetus sille illalle.

Viikonlopun vietimme suhteellisen rauhallisesti matkalaisten kanssa. Emme lähteneet mihinkään kauemmas enää, vaan tutustuimme enemmän lähialueisiin. Kävimme nopeasti pyörähtämässä Boccadassessa, jossa pääsimme nauttimaan hetken paikallisesta jumalanpalveluksesta. Oli aika erilainen meno kuin Suomen kirkonmenoissa. Porukkaa lappasi sisään ja ulos tasaisesti koko sen ajan minkä itse sisällä olin, eikä kirkossa ollut mitenkään erityisen hiljaista. Seremonia tuntui muutenkin paljon maanläheisemmältä ja iloisemmalta, mitä Suomessa olen kokenut. Kävimme myös Genova Peglissä, jonne menimme paikallisliikenteen lautalla. Kävimme katsomassa miltä Costa Concordia näyttää hieman lähempää ja sen jälkeen nautimme eväsfocacciat pienessä puistossa meren rannalla. Kotiin päin suunnatessamme törmäsimme yllättävään ongelmaan, sillä opas (minä..) ei osannut reittiä juna-asemalle. Kun lopulta asema löytyi, selvisi että opas oli myös katsonut aikataulun ihan väärin ja seuraava juna lähtisi vasta tunnin päästä. Näin ollen päätimme kokeilla bussimatkustamista, sillä minäkään en sitä täällä ole hirveästi harrastanut. No, bussihan oli ihan täynnä jo meidän sinne tullessa ja lisää väkeä ahtautui myöhemmin lisää. Seisominen bussissa oli hieman hankalaa, sillä välillä ei ollut mitään mistä pitää kunnolla kiinni. Tasapaino tuntui olevan kaikilla yhtä huono. Silti kaikki italialaiset eivät tunnu ymmärtävän, että inhimillisiä pieniä hipaisuja toisiin saattaa tapahtua. Kirsi-Maria oli sen verran epäonninen, että vanhahko italialainen ”herrasmies” alkoi potkia häntä nilkoille, loukkaannuttuaan niin verisesti näistä hipaisuista. Kun italialaiset suuttuvat, niin he ovat sitten kovia huutamaan. Näin ollen oli varmasti parempi, että emme tämän miehen toimista provosoituneet ja hän sai yksin meuhkata hieman nolonnäköiselle matkustustoverilleen. Bussimatkan tuskallisuuden päätimme vaihtaa puolessa välissä melko tyhjään metroon.

Genovan keskustassa tutustuimme myös muutamaan kirkkoon, toisen nimeä en muista ja siellä on kuulemma paljon jonkun kuuluisan maalarin tauluja. Jep, näin hyvin olen kartalla tästä uudesta kotikaupungistani! :D Toisen kirkon nimen sentään muistan, se oli San Lorenzon katedraali. Tämä on siis se kirkko, jossa on 2. maailmansodan jäljiltä räjähtämätön pommi sisällä. Molemmissa kirkoissa oli taas jumalanpalvelukset meneillään, mutta tällä kertaa meno oli hyvin harras. Väkeä ei myöskään kirkossa ollut kuin muutama kourallinen, joten kovinkaan paljoa emme kirkoissa siis voineet kierrellä. Kaikki oleellinen tuli kuitenkin nähtyä, joten eiköhän omat kirkkotutustumiset olleet tässä! Minun makuuni nämä katoliset kirkot vain ovat liian prameita ja riitelevät mielestäni täysin uskonnon periaatteiden kanssa, enkä niissä sen takia erityisemmin tykkää edes käydä.

Viiden päivän aikana matkalaisten kamerat täyttyivät Genovan ihmeistä, ei niinkään ehkä nähtävyyksistä, vaan ihan täällä tavallisista jokapäiväisistä asioista. Näitä olivat mm. pienet roska-autot, jotka kujilta käyvät roskia keräämässä. Näistä molempien matkalaisten kamerasta löytyy varmasti useampi kymmenen kuvaa! Lisäksi ihmetystä aiheuttivat Kuorma-autojen liinatelineet, joten täytyihän niistäkin ottaa kuvia. Paikalliset työmiehet saattoivat hieman ihmetellä, että meidän kamerat osoittivat heidän autoihin, sillä vieressä olisi ollut myös Unescon suojelemia palatseja. Kuvia taisi tulla myös poliisiautoista ja ehkä muutama salakuva poliisistakin. Myöskin erästä "kummitustätiä" kuvasimme salaa Casteletton illassa. Niin ja kävimmehän me siellä iloisten tyttjöen kadullakin vierailemassa. Kuvia ei sieltä sentään otettu :D Tutuimmaksi ”nähtävyydeksi” matkalaisilla tuli varmasti ruokakaupat. Niissä kun tuntui olevan todella paljon ihmeteltävää. Ja täytyy kyllä myöntää itsekin, että kyllä niissä on ja tarkoituksena on itsekin niistä ostaa muutama kassillinen tuliaisia Suomeen palatessani. Eataly oli ehkä paras kauppa tähän mennessä ja siellä vietimmekin varmasti tunnin kerrallaan aikaa. Kyseinen kauppa on siis vähän Stockmann herkun tapainen ja sieltä saa ns. laaturuokaa. Iltalian parhaat pestot ja oliviiöljyt kannattaa siis hakea kyseisestä kaupasta. Kauppa on muutenkin aika hieno, sillä se sijaitsee ihan Porto Anticon ytimessä, ison rakennuksen ylimmässä kerroksessa, josta on merinäkymät. Kaupan sisällä on myös ravintola, jossa ilmeisesti on aika herkullista ruokaakin, mutta tätä emme jääneet maistelemaan. Lauantai-iltana ruokailimme taas jahtia vastapäätä (tosin eri ravintolassa) ja tällä kertaa onnistuimmekin bongailemaan humalaisia jahtilaisia. Kotiin päin kävellessämme törmäsimme myös taas paikallisiin festivaaleihin, jossa oli juuri alkanut jonkinlainen musiikkishow. Vielä tänä päivänäkään en tiedä kuka tämä mies oli, joka tuolloin esiintyi, mutta hänen esityksensä oli todella vaikuttava! Hän oli eräänlainen imitaattori, joka lauloi pätkiä kuuluisista lauluista vaihtaen aina lennosta niin laulua kuin esiintymisasuaankin! Lavalla nähtiin niin abbaa ja beatlesiakin kuin myös italialaisia poliitikkoja Berlusconista lähtien. Oli kyllä erityisen hauska ilta ja äidin energinen tanssi sai myös minut liikkeelle!

Viimeisen illan ruokailun päätimme hoitaa asunnollani kokaten perinteiseen Genovalaiseen tyyliin Trofie-pastaa pestolla. Alkupalaksi tietenkin tomaattia, mozzarellaa, basilikaa ja oliiviöljyä. Ruokajuomaksi herkullisen halpaa valkoviiniä ja jälkiruuaksi coop-marketin leipomia vadelmapiirakoita. Nopean pyörähdyksen jälkeen kaupungilla suuntasimme kaikki yhdessä hotelliin pakkamaan matkalaisten tavaroita. Ostoksia oli tehty paljon, lähinnä ruokakaupasta, mutta kaikki taisi sopia laukkuun ilman suurempia ongelmia. Eron hetkellä tuli kyllä pienet itkut taas itkettyä, mutta ajatukset piti yrittää nopeasti siirtää muihin asioihin, jottei seuraavana päivänä tarvitse mennä töihin silmät turvonneena. Viimeiset viisi päivää oli todella ihania ja olen niin onnellinen, että äiti ja Kirsi-Maria luonani kävi vierailemassa! Säät suosivat heitä todella paljon, sillä lämmintä riitti eikä mikään päivä tainnut sataa. Maanantaina heidän lähdettyään Genovassa olikin jo ukkosmyrsky.

Huh, tämän tiiviimmin en reissua pystynyt kuvailemaan, sillä nytkin jo moni asia tuntuu jäävän pois. Perinteiseen tapaan teksti on kirjoitettu juuri siinä järjestyksessä kuin ajatuksia päähän ilmestyy, joten toivottavasti saatte kuitenkin jonkinmoisen kuvan meidän tekemisistä. Varsinaisia valokuvia oli itsellä vähän, varsinkaan niistä roska-autoista ei löytynyt yhtään :P