Intialaista ruokaa, muuttoja, hometta ja rikkinäisiä pattereita

Näin taas mennä tupsahti yli viikko elämässä eteenpäin. Elämään ei viikolla taas mahtunut hirveästi töiden lisäksi muuta, mutta viikonloppuna pääsi taas kokemaan (tai tällä kertaa maistamaan) uusia kivoja juttuja. 

Lauantain oli tarkoitus olla kämppiksien muuttopäivä, joten olin valmistautunut henkisesti kantamaan tavaroita uusiin asuntoihin, mutta toisin kuitenkin kävi. Sää muuttui taas kauniin perjantain jälkeen todella huonoksi, joten muutaminen ei tullut kuuloonkaan. Niin vanhat kuin uudetkin kämppikset joutuivat siis siirtämään muuttonsa sunnuntaille. Nämä tulvat ja myrskyt alkavat varmaan teistäkin tuntua jo ihan arkipäiväisiltä asioilta, mutta todellisuudessa nämä eivät ole kovin normaaleja täällä. Totta kai vettä sataa joka vuosi, mutta jatkuvat tulvat ovat raastaneet kaupunkia tänä vuonna erityisen paljon. Lauantain tulvat vaativat todennäköisesti jälkeen yhden uhrin, sillä eräs mies ei palannut enää sen jälkeen kotiin, kun lähti hakemaan tavaroita autostaan. Pahiten tulvi tällä kertaa työpaikkani läheisyydessä, joten onneksi kyseessä oli lauantai, jolloin kovin moni ei ollut töissä jumissa. Keskustassakin oli kovin hiljaista, mutta itse päätin illalla uhmata säätä ja suunnistin kaverieni kotiin intialaiselle illalliselle. Katsoin yli kuukausi sitten elokuvan nimeltä The hudred-food jurney, jossa intialainen perhe perustaa ravintolan Ranskan maaseudulle. Tämän elokuvan jälkeen olen himoinnut intialaista ruokaa ja onneksi ystäväpariskunta lupasikin sellaista kokata meidän porukalle! Voi veljet, että oli hyvää! Tarjolla oli jonkinlaista friteerattua leipää (nimeä en muista), sienikastiketta, lihakastiketta ja riisiä. Valitettavasti olen kuitenkin hyvin herkkä mausteiselle ruualle, joten suu oli kyllä liekeissä koko tämän vierailun ajan. Ruuan kanssa jouduinkin syömään jogurttia, sillä se mukavasti neutralisoi tuota poltetta suussa. Intilaiset syövät ruokansa normaalisti käsin, mutta itse en tätä tapaa kuitenkaan vielä kokeillut, vaikka muut vieraat tavan olivatkin omaksuneet jo aikaisemmilla vierailuilla. Ajatus käsillä syömisestä ei sinänsä ällötä minua, mutta en vain tahdo, että joka paikka on sitten ihan sotkussa.. Kukaan ei onneksi tuntunut tuomitsevan minua, kun lappasin ruuat haarukalla suuhun. Nyt pitäisi vielä Suomessakin löytää intilaisia kavereita, jotta pääsisi useammin nauttimaan näistä herkuista!

Sunnuntaiaamulla heräsin kämppisten touhujen ääniin. Kova kuhina oli käynnissä jo kahdeksan aikaan aamusta, joten päätinpä siinä sitten itsekin herätä auttamaan. Toisella kämppiksistäni ei ole vielä asuntoa, vaan hän joutui hetkellisesti muuttamaan kaverinsa nurkkiin, joten hän jätti suurimman osan omaisuudestaan minun huoneeseen. Toinen kämppis taas muutti n. 500 metrin päähän omaan asuntoon, joten hänen kanssaan kannoimme tavaroita useamman kerran vanhasta kämpästä uuteen. Muuttorulianssin aikana asunnossamme oli myös vuokranantajan palkkaama siivoja, vuokranantaja ja hänen miehensä, uusi asukas, vanhat asukkaat sekä vielä eräs tyttö, joka luultavasti muuttaa asuntoon minun lähdettyä takaisin Suomeen. Eli väkeä oli paljon ja asioiden hoitaminen oli yhtä sekasortoa.. Tyypillistä.. Itsellänikin oli vuokranantajalle tärkeää asiaa, sillä huoneeseeni on ilmestynyt nyt jatkuvien sateiden takia hometta seiniin. Tai ainakin epäilen sen olevan hometta. Myöskään patteri ei huoneessani toimi, joten pyysin häntä soittamaan korjaajan paikalle. Asiat luvattiin hoitaa, mutta kova luotto ei kyllä silti ole näihin ihmisiin.. Esimerkiksi suihkun ovi on ollut rikki nyt jo ilmeisesti useamman vuoden, eikä korjaajaa ole vieläkään saatu paikalle, vaikka vuokranantajan mukaan jo useammalle korjausmiehelle on soitettu. Luulisi kuitenkin, että homeongelma on sen verran vakava asia, että tahtovat asialle kerrankin jotain tehdä.. Tässä siis asutaan sitten homehuoneessa reilut kaksi kuukautta, joten toivottavasti minkäänlaisia oireita ei ehdi tässä ajassa ilmestyä! 

Eilen muuten soittelimme isän kanssa skypessä ja valitin hänelle patterien toimimattomuudesta. Niinpä siinä sitten skypen välityksellä yritettiin kotikonstein korjata pattereita, mutta nämä kotikonstit eivät minun huoneen patteria saaneet elvytettyä. Onnistuin kuitenkin korjaamaan vessa ja keittiön patterit näillä neuvoilla, joten ihan hukkaan eivät menneet nämä ohjeet! 

Mistä tietää huomenna olevan maanantai?

Mistä tietää viikonlopun loppuneen? No siitä, että taas ollaan hälytystilassa. Metro ei kulje ja junat on peruttu sekä koulut ja yliopistot suljettu. Eli täällä vaihteeksi myrskyää! Olin illallisella kaverini luona tänään ja sain onneksi autokyydin kotiin, sillä sää on hirveä. Vettä tuli niin lujaa, että autolla ajaminenkin oli hieman epävarmaa, sillä näkyvyys ei ollut kovin hyvä..

Tänään illalla oli muuten myös tuossa kaupunginteatterilla pommiuhka, mistä syystä alue evakuoitiin. Asun siis itse ihan siinä vieressä. En nähnyt tilannetta, mutta luin uutisista, että tämä epäilty pommi osoittautuikin lopulta kodittoman miehen tavarapussiksi..

Että hyvää alkavaa viikkoa vaan sinnekin :D 

Viinifestivaalit

Tänään on ollut suhteellisen mielenkiintoinen päivä. Tai lähinnä ilta, mutta aloitetaan kuitenkin kertominen jo päivästä. 

Aamulla menin vaihteeksi etsimään itselleni talvikenkiä ja tällä kertaa sellaiset myös löytyi! Tosin ne ovat 40 euron kiinalaiset laatukengät, mutta eiköhän ne tämän reissun nyt mene. Huoneessani on taas ollut aika viileä, mutta yllättäen pihalla olikin tänään todella lämmin. Arvioisin lämpötilan olleen noin 25 astetta, sillä hikoilin kuin pieni possu taas kävellessäni kaupungilla. Piazza de Ferrarilla on meneillään suklaafestivaalit, joissa ilmeisesti kärsittiin hieman yllättävästä lämpötilan kohoamisesta. Itse keskityin vielä tänään ainakin vain ihastelemaan erilaisia suklaatuotteita, mutta huomenna varmaan on pakko jo maistaakin jotain! Nämä suklaat olivat kuin taidetta, kuin  kauniita veistoksia ja maalauksia. Valitettavasti ei ollut kunnollista kameraa mukana, mutta kännykällä yritin salaa muutaman räpsäisyn ottaa.

Loppupäivän päätin viettää vain kotona, sillä minulla on edelleen paljon hommia, jotka pitäisi saada mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Aina ilta kahdeksaan asti tämä suunnitelma piti, mutta sen jälkeen kämppikseni houkuttelivatkin minut heidän mukaan viinifestivaaleille. Kuten varmaan olette huomanneet, Italiassa järjestetään festivaaleja ihan koko ajan, mitä ihmeellisimmille asioille.. Etukäteen minulle kerrottiin, että tänä viikonloppuna on viinifestivaalit, joissa pääsee pienen maksun jälkeen maistelemaan erilaisia viinejä. Kuulosti minun korvaan oikein sivistyneeltä touhulta, joten lupauduin mukaan aika pienellä suostuttelulla. Kävellessämme kohti festivaaleja minulle selvisi, että nämä jokavuotiset festivaalit järjestetään eräässä anarkistien valtaamassa talossa! Ilmeisesti anarkistit oli kuitenkin nyt potkittu tuosta kyseisestä talosta pois ja paikka oli vaihtunut. En vielä tässä vaiheessa täysin ymmärtänyt, että nämä festivaalit siis toteutetaan anarkistien toimesta, joten kuva sivistyneistä viininmaistelijoista oli edelleen pinttyneenä päähäni. Paikanpäälle saavuttuamme järkytys olikin suuri! Ei siis huonolla tavalla, mutta näky oli jotain sellaista, mitä en todellakaan osannut odottaa. Kerrostalo, joka on ilmeisesti toiminut jonkinlaisena laboratoriona joskus, oli nyt vallattu anarkistien toimesta. Jotta talon tontille pääsi, piti maksaa 5 euroa. Tämä hinta sisälsi viinilasin, johon sitten sai käydä pyytämässä paikallisilta viinimestareilta maistiaisia. Viinimestareita oli paikalla kymmeniä ja he olivat hajaantuneet talossa eri kerroksiin ja huoneisiin. Maistiaisia oli siis jaossa todella paljon! Tilaisuus oli alkanut jo kolmelta päivällä ja viinejä sai maistella aina puoleen yöhön asti. Väkipaljouteen ei oltu osattu selkeästi varautua täysin, sillä meidän mennessä sisälle, olivat viinilasit jo päässeet loppumaan. Onneksi kuitenkin näimme muutamia työkavereita instituutilta sisäpuolella, sillä he luopuivat yhdestä lasista, jotta mekin pääsisimme maistelemaan viinejä. Kyllä siinä aika montaa eri punaviiniä ja valkoviiniä tulin maisteltua, mutta ei niin montaa, kuin voisi suomalaisen "ilmaisessa" viinibuffetissa maistelevan :D Eli sivistyneesti olin. Kamera kulki mukana, mutta en uskaltanut sitä kaivaa esiin tuolla alueella. Mielessäni ollut kuva sivistyneistä viinifestivaaleista oli nimittäin hyvin kaukana totuutta! Mutta täytyy silti myöntää, että kokemuksena tämä oli yksi erikoisimpia, mitä olen Genovassa kokenut. Tällainen tapahtuma ei varmasti olisi mahdollista Suomessa! Anarkistit eivät varmaan kovin montaa vuotta saisi valtaamassaan talossa asustella, saati sitten järjestää paikalla viininmaistajaisia sadoille ihmisille.. Vain Italiassa!

Löysin aamupäivällä paikallisen kirpputorin!

ommm. Suklaata..

huomenna näitä sit!

Vallattu talo ja viinifestivaalit

Laboratorio on vallattu.

Yleisilme oli tämä. Kerroksia oli 4 ja huoneita lukemattomia..

Kertomusta arjesta

Koska täällä Italiassa ei juuri nyt ole tapahtunut oikeastaan mitään erikoista tai jännittävää, niin ajattelin kertoa teille hieman arjestani. Ei ehkä se jännittävin aihe, mutta ainakin yksi kaveri on sellaista kirjoitusta toivonut. Valitettavasti jatkuvien vesisateiden takia en viitsinyt tänään tuoda kameraa töihin, että olisin voinut työmatkalla napsia hieman kuvia tästä arjesta, joten teksti saaneen taas riittää. Osan asioista olen varmasti kertonut jo aikaisemminkin, mutta eipä anneta tämän haitata.

Suomalaiseen tapaan tahdon aloittaa työpäivän kello 8.00, joten työmatka täytyy aloittaa jo seitsemältä, mistä syystä herätyskello soikin hieman kello kuuden jälkeen. Olen huomannut, että myös yksi kämppiksistäni yrittää ainakin usein herätä kovin aikaisin, sillä monesti herään hänen herätyskelloonsa. Viikonloppuisin kun yritän nukkua hieman pidempään, huomaan silti herääväni hänen herätyskelloonsa.. Hänellä on tapana torkuttaa jopa tunnin ajan, joten ei siinä paljon voi itsekään enää nukkua. Jännä juttu on kuitenkin se, että harvoin näen hänen oikeasti heräävän niin aikaisin, mitä herätyskello antaa olettaa. Noh, itse herään kuitenkin meidän taloudessa ensimmäisenä, enkä aamuisin yleensä muita hereillä näekään. Sama meno jatkuu myös kaduilla, sillä väkeä ei tuohon aikaan vielä hirveästi ole liikkeellä. Muutaman kerran viikossa Piazza de Ferrarin viereen pystytetään aamutoria, mutta seitsemältä pystytyskin on vasta aluillaan. Tästä voikin siis päätellä, että italialaiset eivät ole todellakaan aamuihmisiä. Töihin matkaan nykyään ensin bussilla, jonka jälkeen otan junan ja lopulta vielä bussin. Matkaan menee aikaa noin tunti, hyvänä päivänä. Esimerkiksi tällä viikolla sää on taas tuonut mutkia matkaan, joten työmatkaankin menee enemmän aikaa.

Saavun työpaikalle yleensä noin kahdeksalta ja myös instituutti on hyvin tyhjillään silloin. Vain muutamat muut saapuvat työpaikalle samoihin aikoihin, lähinnä teknikot. Suurin osa muusta väestä saapuu töihin yhdeksältä tai kymmeneltä. Ensimmäinen tunti on kuitenkin hyvin samanlainen kaikille, eli päivä alkaa piiiitkällä kahvitauolla. Itsehän en tällaisia harrasta, mutta nykyään kyllä aloitan aamun lukemalla hieman lehtiä internetistä. Työpäivän vietän suurimmaksi osaksi -1 kerroksessa, jossa ei päivänvaloa paljon ole nähtävissä. Työskentelen upouudessa Nikon keskuksessa, jossa muutamaa kotitekoista mikroskooppia lukuun ottamatta kaikki mikroskoopit ovat Nikon tarjoamia. Keskus on oikeasti todella hieno ja tykkään todella paljon työskennellä näiden laitteiden kanssa. Töissä aika menee todella nopeasti, vaikka aamupäivisin nälkä meinaakin välillä haitata keskittymistä. Lounasta aletaan tarjoilla vasta puoli yhden aikaan, joten meidän ryhmämme lounasaika on normaalisti yhden aikaan. Itse tuon yleensä eväät, mutta laiskana päivänä saatan ostaa myös täältä instituutilta ruuan. Yllättävää kyllä, instituutilla ei ole omaa kahvilaa tai ruokalaa, vaikka täällä työskenteleekin useampi sata ihmistä. Eräs yritys kuitenkin tuo joka päivä valmiiksi pakattuja annoksia eteiseen, josta voi omansa käydä ostamassa. Yritys koostuu isästä ja tyttärestä, joten ruoka on oikeasti sellaista kotiruoka-tyylistä. Mielestäni he tekevät oikein makoisaa ruokaa, mutta koska olen pihi, tuon omat ruokani. Huhu kertoo, että ensi kuussa instituuttiin aukeaisi ihan oikea ruokala, mutta toisaalta tämä huhu on kiertänyt täällä jo kuusi vuotta. Italiassa kaikki toimii vähän hitaammin!

Työpäiväni päätän yleensä puoli kuudelta, kuudelta tai puoli seitsemältä. Myöhempään olen vain, jos jotain tärkeää on meneillään, sillä muuten ilta kotona jää hyvin lyhyeksi. Nämä noin 10 tunnin työpäivät alkavat tuntua jo hyvin normaaleilta ja viihdynkin yllättävän hyvin töissä. Tutkimus, jossa olen osana, on todella mielenkiintoinen, joskin hermot ovat kyllä välillä tiukalla kun mikään ei tunnu onnistuvan. Tästä huolimatta olen viihtynyt niin hyvin, että olen jopa alkanut harkita hakevani tohtorikoulutettavan paikkaa, sillä sattumalta tästä aiheesta on auennut juuri paikka. Ongelma vain on, että paikka on Itävallassa.. Suomi houkuttelee jo nyt niin kovasti, joten kolmen vuoden ulkomaanpesti on kyllä hieman liikaa.

Kotiin päästyäni kokkailen yleensä heti illallisen, koska minulla on aina sudennälkä! Kämppikset naureskelivat ennen minun illallisajalle, koska heille illallisaika on vasta yhdeksän-kymmenen aikoihin, mutta nykyään he ovat jo tottuneet rytmiini. Tavallinen illalliseni koostuu pastasta ja pestosta. Olen syönyt tuota nyt lukemattomia kertoja kuukausien ajan, eikä mitään kyllästymisenmerkkejä ole vielä havaittavissa! Myös tästä yksipuolisesta ruuastani olen saanut hieman kommentteja kämppiksiltäni. Maanantaisin ja tiistaisin alakerran elokuvissa näytetään alkuperäiskielellä elokuvia, joten yleensä käyn kavereiden kanssa toisena päivänä semmoisen katsomassa. Muuten keskellä viikkoa ohjelmaa on iltaisin aina satunnaisesti, aperitivoa tai illallista silloin tällöin. Asunnossa vietämme aikaa kämppiksien kanssa jutellen, varsinkin nyt viime viikkoina on tullut juotua lasi viiniä yhdessä. Valitettavasti kuitenkin kaksi kämppiksistäni muuttaa noin viikon päästä pois, jolloin saan taas uudet tyypit tilalle. Tämä on nyt harmittanut aika paljon, sillä yhdestä kämppiksestä on alkanut tulla minulle jo aika hyvä kaveri, joten on harmillista, että hänen täytyy muuttaa pois. Ja siis painosanalla täytyy; vuokranantaja potki hänet pihalle, koska löysi ”paremman” vuokralaisen hänen tilalleen. Uusi asukas on luvannut pysyä asunnossa kolme vuotta, kun taas kaverini ei ollut varma, kauanko hän huoneessaan asuisi. Tästä syystä vuokranantaja on pyytänyt häntä lähtemään. Harmillista, mutta näin se vain täällä Italiassa toimii, sillä hekään eivät olleet kirjoittaneet virallista vuokrasopimusta. Verojen maksaminen on nimittäin hyvin laiskaa täällä, joten ei ihme jos maalla menee taloudellisesti vähän huonosti.. Niin monia epäkohtia olen minäkin ehtinyt jo nähdä. Uusien vuokralaisten tulo tuntuu taas hieman raskaalta, sillä pitkän työpäivän jälkeen olisi kiva vain rauhoittua kotona. Nyt taas täytyy tutustua uusiin ihmisiin ja opetella heidän tapojaan toimia. Aina ei vain jaksaisi olla sosiaalinen, mutta nyt se on taas hieman pakollista, ainakin seuraavat pari viikkoa. Tähän asti vuokralaiset ovat onneksi aina olleet mukavia, joten toivotaan, että tämä pätee näiden uusienkin kohdalla.

Ja jos ihmettelette, että en tee töitä kun täällä julkaisen vain blogitekstejä keskellä päivää, niin ei hätää, töitä painetaan kyllä koko ajan! Tälläkin hetkellä on mittaukset menossa, joita seuraan tietokone sylissä. Peukut pystyyn hyvien tulosten puolesta!

Kylmä!

Tänä viikonloppuna olen tuntenut oloni hieman kipeäksi. Tämä johtuu luultavasti siitä, että viimeiset kaksi viikkoa täällä asunnossa on ollut todella kylmä! Aika varmasti kylmempi kuin pihalla, sillä nukun kolmen peiton kanssa ja olen silti herännyt siihen, että palelen. Tämä on minulle harvinaista, sillä minä tykkään nukkua viileässä huoneessa. Talvellakin olen Suomessa pitänyt usein ikkunaa auki öisin. Eli parisataa vuotta vanha palatsi ei ole se kaikkein paras paikka asua, vaikka kovin hienolta kuulostaakin. Ilmeisesti joku laki kieltää talojen lämmittämisen ennen marraskuuta, joten lämmitys käynnistyi vasta eilen. Tosin ei minun huoneessa! Kovin yllättävää.. Noh, eiköhän tämäkin ongelma vielä ratkea. 

Lauantaina kävin vaeltamassa muutaman kaverin kanssa tässä lähiympäristössä. Joka päivä töissä katselen ikkunasta kahta linnoitusta kukkulan päällä ja kaveri innostui heti ideasta kun sanoin, että tahtoisin nähdä nämä vähän lähempää. Vaeltamaan lähdimme ihan päärautatieasemalta ja noin 4 tuntia myöhemmin tuijotinkin työpaikkaani ensimmäiseltä linnoitukselta. Väkeä oli liikkeellä yllättävän paljon, sillä lämpötila oli taas kohonnut yli 20 asteeseen. Vaikka nautinkin kovasti säästä ja maisemista, oli vaellus minulle erityisen rankka tällä kertaa. Noin kuuden tunnin vaeltamisen jälkeen olimme viimein takaisin kaupungissa ja olin ihan voimaton! Flunssa sekä 700 metriin kiipeäminen eivät ilmeisesti sovi kovinkaan hyvin yhteen. Tänään olenkin käytännössä nukkunut koko päivän, joten sunnuntai ei ollut lopulta kovinkaan aktiivinen, vaikka minulla oli tälle päivälle suunniteltuna paljon ohjelmaa. Uusia kenkiä yritin käydä aamulla ostamassa, sillä ensi viikolle on taas luvassa rankkasateita, eikä minulla ole tällä hetkellä kuin yhdet tennarit juoksukenkien lisäksi ehjänä. Ilmeisesti kuitenkin oma jalkani on aivan liian leveä italialaisten kenkiin, joten eipä löytynyt yhtiäkään sopivia vedenpitäviä kenkiä minulle. Valkoiset Converset kuitenkin tarttui mukaan, nehän ovat oikein käytännölliset tulevissa säissä! :D

Mutta hyvää tulevaa viikkoa kaikille! Itse menen jännittynein mielin töihin, sillä viime viikolla saattoi ehkä viimein tulla todella hyviä tuloksia! Katsotaan mitä ohjaaja on maanantaina mieltä :) 

Pisa, Firenze ja Simo

Simon tuloa edeltävällä viikolla työskentelin ahkerasti koko viikon, viikonloppua myöten. Valitettavasti työt eivät edelleenkään edenneet niin kuin olisin niiden tahtonut edetä, joten maanantaina ei ollut kovin hyvä fiilis jäädä viikon lomalle. Toisaalta, mikään vastoinkäyminen ei silti lannistanut kokonaan, sillä kyllä tuo Simon vierailu oli sen verran kova juttu! Koska vuokraemäntäni oli kieltänyt minulta vieraiden majoittamisen, mutta unohtanut kertoa sen minulle etukäteen, sai Simo olla kolme yötä asunnossamme. Tästä syystä jouduin Genovassa varaamaan hotellin yhdeksi yöksi ja päätin panostaa mukavaan hotelliin. Hotellin varasin saman päivän aikana, joten sain kohtuulliseen hintaan 4 tähden hotellista huoneen. Lopulta hotelli oli kuitenkin siirtänyt varauksemme viereiseen 5 tähden hotelliin, joka oli muuten aika hieno! Meillä oli ehkä huonoimmat huoneet koko hotellista ja silti huone oli ehdottomasti hienoin, missä olen koskaan ollut :D Hyvin alkoi loma siis! Ja niin, Simon näkeminen oli kyllä aika uskomatonta. Viikko meni niin nopeasti, että en ole ehkä vieläkään täysin tajunnut, että hän on aivan oikeasti täällä paikan päällä käynyt..

Genovaan tutustuminen jäi vain muutamaan päivään Simon kanssa, sillä lähdimme tutustumaan Pisan kautta Firenzeen. Kuten odottaa saattaa, molemmat kaupungit olivat täynnä turisteja. Pisassa vietimme vain noin neljä tuntia, sillä kaupunki on aika pieni, joten päätimme käydä katsomassa tornin ja lähteä pois. Pidimme tornia pystyssä muutaman kuvan ajan, jonka jälkeen suuntasimmekin jo junalla kohta Firenzeä. Jo Firenzen juna-asemalla tuli selväksi, että vaikka nyt ei ollutkaan "high season", niin oli kaupunki ihan täynnä turisteja. Huhhuh, onneksi tämä Genova on sen verran tylsä kaupunki, että täällä ei tuollaista ryysistä ole!

Firenzessä kävimme tutustumassa niihin suurimpiin nähtävyyksiin, eli Galleria dell Academiaan, jossa Michelangelon Daavid patsas seisoo, Duomoon sekä Uffizi galleriaan, jossa on mm. Leonardo da Vincin teoksia. Voi sitä Jeesus-taulujen määrää... Alkoi kyllä tulla jo korvistakin pihalle! Valitettavasti en ole ilmeisesti kovinkaan sivistynyt, sillä taulujen aiheet olivat aika pitkälti ihan samoja, joten ei meinannut riittää mielenkiinto tällä tytöllä jokaisen taulun tujoittamiseen. Simohan on sellainen, että jokainen taulu pitää katsoa läpi sekä jokainen info-pätkä lukea taulusta. Joten, voitte varmaan arvata kuinka kauan yhden museon kiertäminen kestää tällä taktiikalla. Uffizissahan on kaksi kerrosta ja ensimmäisessä kerroksessa meillä kului aikaa reilu kolme tuntia! Kun aloitimme toisen kerroksen tutkimisen, aloin olla jo ehkä hieman kärttyisä (anteeksi Simo!). Koska olemme Italiassa, mitä vain voi tapahtua. Ja niin tapahtui tälläkin kertaa, sillä meidän vasta aloitellessamme kierrosta toisessa kerroksessa, päättivät museon työtekijät mennä lakkoon! Tai siis ilmeisesti Italiassa oli joku yleislakko, ei kukaan oikein osannut kertoa, että mistä oli kyse. Tämä lakko näytti kuitenkin museossa olevan aika paikallinen, sillä yli sadasta huoneesta ainoastaan kymmenkunta suljettiin! Ota nyt selvää näistä tavoista täällä ihmeellisessä maassa.. Onneksi olimme kuitenkin ehtineet kaikki "must see"-taulut nähdä, joten ei jääneet Michelangelot tai da Vincit meiltä välistä.

Simo tahtoi ehdottomasti päästä kiipeämään Duomon kupoliin, joten kävimme siellä ihastelemassa koko kaupunkia. Kiipeäminen oli yllättävän helppoa, vaikka portaita lähemmäs 500 kappaletta olikin. Ylös päästyämme Simo kuitenkin muisti, että hänhän kärsii korkeanpaikankammosta, joten hän ei paljon tainnut maisemista nauttia! Raukka nojasi seinään koko sen 10 minuuttia, minkä ylhäällä vietimme :D 

Kävimme me toki vielä yhdessä vähän vähemmän kuuluisassa Galileon museossa vierailulla. Museo oli ainakin näin luonnontieteilijän näkökulmasta erittäin mielenkiintoinen. Osa laitteista oli niin uskomattoman monimutkaisia, että ei voi kuin ihailla näiden keksijöiden viisautta. Ensimmäinen varsinainen mikroskooppihan on Galileon rakentama vuonna 1609. Tänä päivänä työskentelen itse päivittäin juuri mikroskooppien kanssa, jotka toki ovat kehittyneet aika paljon tämän 400 vuoden aikana! Niin paljon muuten, että Nobel palkinto kemiasta meni juuri STED mikroskoopin keksijälle. Teorian tästä mikroskoopista hän keksi juuri Turun Yliopistossa, samassa laboratoriossa, jossa minä opiskelen. Tämän keksinnön ansiosta koko koulutusohjelmani on oikeastaan olemassa, joten tästä syystä tätä Nobelia on myös hieman Suomen lehdistössä ehditty mainostaa. Keväällä tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä kuin Stefan Hell tämän teorian STEDistä keksi Turussa ja kävin tämän juhlavuoden kunniaksi itsekin kuuntelemassa Hellin seminaarin Turussa. 

Ja jos sitten takaisin Italiaan! Reissu oli kokonaisuudessaan antoisa, mutta täytyy myöntää, että turistina oleminen on vain kovaa puuhaa! Firenze oli hieno, mutta luultavasti uudestaan sinne ei tarvitse mennä, vaikka paljon olisi vielä nähtävää. Täytyy muuten vielä antaa semmoinen vinkki, että vaikka kaikki pelottelee, että aina ei kannata varata etukäteen lippuja näihin suosittuihin museoihin. Ostimme Galleria dell Academiaan liput etukäteen, joten jouduimme maksamaan 4 euroa ekstraa. Sisään emme kuitenkaan päässeet jonottamatta, vaan jono oli suurinpiirtein saman mittainen kuin jono lippuluukulle. Noh, ehkä 10 minuuttia voitimme tällä tavalla. Uffiziin mennessä emme ostaneet etukäteen lippuja, joka oli muuten todella viisas päätös. Jono niille, jotka olivat ostaneet liput etukäteen oli suhteellisen pitkä sinä aamuna kuin me museoon olimme menossa, kun taasen ovelle, josta liput sai ostaa, ei ollut yhtään ainoaa ihmistä! Eli, aina tuo etukäteen ostaminen ei kannata. 

Muutaman päivän vietimme vielä täällä Genovassa Simon kanssa ennenkuin hänen oli palattava takaisin Suomeen. Pari kyyneltä siinä ehti kyllä poskille vierähtää kun näin Simon bussin kurvaavan pois Genovasta. Noh, reilu 3 kuukautta ja taas näkisimme. Yllättäen muuten Milanossa hänen koneensa oli taas ylibuukattu, mutta onneksi Simo ei ollut se, joka koneesta jäi pihalle! Uskomatonta kyllä, että melkein joka kerta Finnair on onnistunut yklibuukkaamaan koneensa.. Kai se on sitten tehokasta bisnestä. Muuten tämä viikko oli täydellinen, mutta tämä 80 senttiä leveä sänky ei ollut kyllä riittävä meille! Yöt nukuttiin siten, että toinen nukkui selällä ja toinen kyljellä, aina muutaman kerran yössä vaihtaen vuoroja. 

Ja kuten tavallista, kuvat tulevat perässä sitten omana postauksena.

Päivitystä kolmen viikon takaa

Voi blogi, kukahan sinua jaksaisi päivittää! 

Viime viikkoina on tapahtunut paljon ja blogi taisikin jäädä suhteellisen jännään kohtaan, kun tulvat olivat vallanneet kaupungin! Kaverini pääsivät turvallisesti perille, mutta viikonloppu ei sujunut tämänkään jälkeen yhtään niinkuin olimme suunnitelleet! Lauantaina kulutimme aikaamme shoppaillen, mutta useat kaupat olivat tietenkin suljettuja, sillä vesi oli vallannut ne. Kävimme hieman muiden ihmisten tapaan taas pällistelemässä tulvavahinkoja, mutta kovin nopeasti lähdimme kyllä pois, sillä mutavellissä ei kannattanu kävellä valkoisilla tennareilla :D Ja ehkä muutenkin näytimme hiukan idiooteilta kauppakassiemme kanssa vapaaehtoisten joukossa. Shoppailu ja kaupunkiin tutustuminen veikin suurimman osan ajastamme ja päivä oli nopeasti ohi. Illalla kiertelimme kaupungilla menoa katsellen, mutta täytyy sanoa, että en ole koskaan nähnyt kaupunkia niin tyhjänä! Kadut tuntuivat todella autioilta, joten emme iltaa kovin myöhään jatkaneet. Meistä kolmesta yhdellä menojalkaa kyllä vipatti, mutta enemmistön demokratia vei meidät aikaisin nukkumaan! Sunnuntaina suuntasimme aamusta heti Cinque Terreen vaeltamaan. Tai ainakin yritimme. Otimme junan ensimmäiseen kylään, Monterossoon, josta meidän oli tarkoitus selvittää vaellusreitit ja aloittaa kyliin tutustuminen. Reitit oli nopeasti selvitetty; kaikki oli suljettuja. Säähän oli siis tässä vaiheessa aivan upea. Katselimme tyhjää hiekkarantaa ja mietimme, että miksiköhän emme tajunneet ottaa uimapukuja mukaan, jotta voisimme käyttää päivän hyödyksi. Lopulta päätimme tutustua kyliin veneellä, jonka otimme viimeiseen kylään. Tällä tavoin näimmekin kaikki kylät mereltä, joka olikin koko reissun paras idea! kuinka kauniita ne olivatkaan! Kuvat saatte sitten myöhemmin, toivottavasti! Viimeisessä kylässä vaeltelimme pääkatua ylös-alas ja kävimme katsomassa maisemia hieman korkeammalta. Vaikka oli jo lokakuu, niin nämä kylät olivat muuten ihan täynnä turisteja! Nyt ymmärrän, miksi moni sanoi minulle, että älä missään tapauksessa vieraile näissä kylissä ennen syyskuuta, sillä turisteja on niin paljon. Voin vain kuvitella mikä meno on ollut, kun lokakuussakin tuntui ihmisiä olevan ihan joka paikassa. Seuraavaksi tarkoituksemme oli ottaa juna toisiksi viimeiseen kylään, mutta onnistuimme mokaamaan sen verran, että nousimme väärään junaan! Tämä juna ei sitten pysähtynytkään kuin vasta ensimmäisessä kylässä.. Näinollen skippasimme kaikki muut kylät, mutta onnistuimmepa näkemään ne edes mereltä!

Illalla kävimme taas tutustumassa hieman Genovan ravintolaelämään ja jäipä tästä muistoksi yhdelle kavereistani ruusu, jonka tarjoilija hänelle osti! Ja jäimme me muutkin plussan puolelle kun tarjoili vei meidät kaikki drinkeille työvuoron jälkeen :D Aika lipevä kaveri, mutta olipa hauska tutustua hieman "paikallisiin". Hän ei siis italialainen ollut, mutta asunut täällä kuitenkin jo useamman vuoden. Tänäkin iltana enemmistön demokratia vei meidät yöpuulle hieman puolen yön jälkeen. Eipä sillä, kadut olivat edelleen ihan autiot.. Lisäksi maanantaina oli aamusta tarkoitus lähteä Milanoon, kaikken meidän, Minun piti viettää päivä tyttöjen kanssa shoppaillen ja tytöt jäisivät sitten sinne yöksi, jotta voisivat tiistaina ottaa lennon takaisin Suomeen. Asiat eivät kuitenkaan menneet kuin Strömssössä, vaan tulvat jatkuivat taas maanantaina, joten rata Milanoon oli taas poikki! Näillä kavereilla oli kyllä uskomaton säkä tämän reissunsa kanssa.. Noh, noin 1,5 tuntia ehdimme kaikki kolme istua junassa Genovan asemallakin ennenkuin taas käskettiin pihalle. Kello kaksitoista oli junamme lähtö 3 tuntia myöhässä, joten päätin jäädä Genovaan, sillä takaisin palaaminen samana päivänä ei varmasti olisi ollut mahdollista! Noin 5 tuntia lähtöajata myöhässä saapui lopulta juna, johon tytöt nousivat. Itse lähdin tässä vaiheessa kotiin, mutta juna ei tainnut vielä tuntiin liikahtaa Genovan asemalta mihinkään. Kun se lopulta lähti, ei se suunnannutkaan suoraan Milanoon, sillä rata oli edelleen poikki, vaan lähti rantaa länteen, Ransaa kohden. Junassa tytöt olivat yrittäneet kysyä ihmisiltä, että mihin juna oli menossa, mutta kukaan ei tuntunut tietävän ;D Noin 10 tuntia lähtöajasta tytöt kuitenkin soittivat, että olivat vihdoin Milanossa! Vaikka reissu ei kuulostakaan kovin onnistuneelta, niin siltikin viikonloppu oli erittäin mukava! Voi sitä naurun määrää... Ja näkivätpä tytöt hieman erilaisen, mutta aidon puolen Genovasta! 

Eli siinä kuulumisia, jotka tapahtuivat noin kolme viikkoa sitten.. Tämän jälkeen olikin viikon hiljaisuus, jonka vietin kokonaan töissä, viikonloppua myöten. Tämän jälkeen sain vihdoin vieraakseni Simon! Tätä oli odotettu! Mutta tästä reissusta voin kirjoitella uuden postauksen hieman myöhemmin. Nyt jatkan sairastelua, sillä pieni syysflunssa on ehtinyt iskeä, sillä asunnossame on vasta noin 10 minuuttia lämmistys. Jokin lakijuttu, että lämmitystä ei saa kytkeä ennen lokakuuta... Viimeiset kaksi viikkoa onkin tuntunut, että ulkona on lämpimämpi kuin sisällä. Nimimerkillä kahdet housut sekä kaksi villapaitaa päällekäin. Lisäksi yöt on nukuttu kolmella peitolla ja silti olen herännyt kylmyyteen! Täällä kaikki muuten olettaa, että suomalainen ei voi tuntea kylmyyttä. Olettekin ensimmäiset ihmiset, joille tämän palelemisen nyt myönnän! Omaksi puolustukseksi kuitenkin sanon, että pihalla tarkenee tosiaan todella hyvin! 200 vuotta vanha palatsi ei ole se lämpimin paikka asua.