"Kanootin kapean vesille laskin, seuraan nyt majavaa vaeltavaa"

Paitsi että ei ollut kanootti vaan kajakki. Eikä näkynyt majavaakaan.

Viime viikonloppuna pääsin taas kokeilemaan jotain uutta ja jännittävää. Eräs kaverini kysyi, että tahtoisinko lähteä hänen ja muutaman muun kanssa kokeilemaan kajakointia. No, vastausta ei tarvinnut hirveän kauaa miettiä, sillä melontaa en ole kovinkaan montaa kertaa päässyt kokeilemaan, varsinkaan Ligurian merellä. Lauantaiaamun lähestyessä näytti säätiedote uhkaavasti sadetta ja jopa ukkosta kyseiselle Portofinon alueelle. Meidän onneksemme Portofinon sää selkeni kuitenkin kuin tilauksesta kun me pääsimme paikalle. Melonnan lähtöpaikka oli Portofinon lähellä oleva pieni kylä nimeltä Paraggi, josta olen jo aikaisemminkin täällä blogissa kertonut. Kyseinen paikka on siis se, missä Berlusconin kesäasunto sijaitsee. Kajakit vuokrasimme Outdoor Portofino nimisestä paikasta, jota voin kyllä lämpimästi suositella kaikille, jos joku tännepäin joskus eksyy! Kajakin lisäksi vuokraan kuului myös märkäpuku, paita, snorklausvälineet ja räpylät. Kaverini oli aikaisemmin laittanut viestiä, että pysähdymme uimaan puolessa välissä kajakointia, mutta en ollut ostannut odottaa, että saamme uintia varten näin hyvän varustuksen vuokrausfirmasta! Kajakointi alkoi siis Paraggista ja ohitimme Portofinon ja pysähdyimme noin tunnin melomisen jälkeen eräälle kalliolle, jossa sitten snorklailimme puolisen tuntia. Snorklailu ei ollut ihan niin helppoa, mitä olin kuvitellut! Lasit menivät aluksi pahasti huuruun ja niiden putsaaminen ja uudelleen asettelu oli suhteellisen vaikeaa syvässä vedessä, jossa jalat eivät yletä pohjaan. Lisäksi räpylöiden kanssa oli kyllä todella hyvä uida, mutta muuten ne olivat hieman hankalat näin ensimmäisellä kerralla. Tuossa ensimmäisen 10 minuutin aikana tuntui, että en kestä myöskään tuota suolavettä, sillä sitä tuntui menevän suuhun, nenään ja silmiin hallitsemattomasti. Alkuvaikeuksien jälkeen kaikki alkoi kuitenkin sujumaan todella hyvin ja olisin vielä ehkä hetkeksi voinut jäädäkin. Merivesi tosin ei ollut enää kovin lämmintä ja vaikka märkäpuku olikin päällä, niin alkoi pieni kylmyys vaivata. Näin ollen olikin oikein hyvä idea nousta vedestä takaisin kajakoimaan. Kotimatkalla melonnan ohessa harrastimme pientä vesisotaa, jonka seurauksena yksi porukastamme tippui kajakistaan. Eipä tässä suurempaa vahinkoa tapahtunut , taisi opas vain luoda hieman väsyneen katseen meihin :P Lapset ovat terveitä kun ne leikkii..

Reissun jälkeen päädyimme vielä syömään lounaan Portofinossa bongaillen samalla kalliita autoja. Paikkahan on siis rikkaiden ihmisten suosima lomakohde ja tämä näkyi myös kaduilla. Itse olimme reissussa rähjääntyneitä, emmekä sulautuneet tähän porukkaan kovinkaan hyvin. Niinpä suuntasimme jäätelöiden (tietenkin!) kautta takaisin juna-asemalle ja Genovaan. Illalla olin todella väsynyt ja taisin siinä seitsemän aikaan nukkua parin tunnin päiväunetkin! Vaikka kutsuja illalliselle tuli paristakin suunnasta, päätin jäädä kotiin kutomaan villasukkaa ja katsomaan netistä tv:tä. Välillä pitää ottaa vähän rauhallisemminkin.

Sunnuntaina nukuin pitkään ja päätinkin siinä sitten herätessäni, että tänään on se päivä, kun viimein koitan taas lenkkeilyä! Aamupalan jälkeen huomasinkin jo juoksevani erittäin kuumassa ja kosteassa säässä ympäri kaupunkia. Yritin etsiä mahdollisimman syrjäistä paikkaa, jossa voisin suorittaa hieman omatoimista lihaskuntotreeniä. Varmaan sanomattakin selvää, että tämmöisen paikan löytäminen on suhteellisen vaikeaa täällä, mutta niin vain kuitenkin onnistuin tässäkin tehtävässä! Porrasjuoksujen ja kyykkäämisten jälkeen tapahtui kuitenkin jotain outoa lihaksissani, mitä koskaan aikaisemmin ei ole tapahtunut. Kun yritin ottaa juoksuaskeleita kotia kohtia huomasin jalkojen vetävän ihan suoraksi. En siis saanut enää taivutettua jalkojani oikeastaan ollenkaan. Tilanne oli lähinnä hyvin koominen, ei niinkään ahdistava. Ei siis auttanut muu kuin lähteä hitaasti kävelemään kotia kohti. Kyseiseen paikkaan juostessani en tietenkään ollut sen koommin kiinnittänyt huomiota, että missä päin kaupunkia olin, vaan kodin etsiminen oli myös yksi päivän haasteista. Niinpä vaapuin kuin pingviini Genovan katuja pitkin noin tunnin ajan ennen kuin viimein pääsin kotiovelleni! Oli muuten todella mielenkiintoinen lenkki, enkä taida taas ihan heti mennä uudelle. Tai ainakin pysyttelen tutuissa maastoissa kodin lähettyvillä.

Sunnuntaina illasta menin muutaman kaverini kanssa katomaan Robert Capan valokuvanäyttelyn. Näyttely koostuin noin 80 valokuvasta, jotka oli otettu 2. maailmansodan aikaan Sisiliasta. Näyttely oli todella vaikuttava ja kuvat olivat uskomattomia! Robert Capa onkin sanonut, että jos kuva on huono, olet liian kaukana. Hän oli vanginnut sodan armottomuuden todella tarkasti hyvin läheltä. Näyttely maksoi 8 euroa ja voisin hyvin maksaa tuon hinnan vielä uudestaankin, niin hyviä kuvat olivat. Euron lisähintaan pääsimme myös katsomaan erään Genovalaisen kuvaajan näyttelyn, mutta siitä minun ei kyllä tarvitse kovin syvää analyysiä antaa. Tiivistettynä voin kertoa, että näytteillä oli kuvia niin eläimistä, rakennuksista, julkkiksista kuin alastomista ihmisistäkin. Näyttelyssä ei ollut mielestäni päätä eikä häntää ja osa kuvista oli oikeasti huonoja.  Tuohon näyttelyyn ei tarvitse kyllä toista euroa enää tuhlata..