Onni on parhaat kämppikset!

Ei siitä taida kauaa olla kun vielä valitin, että en jaksaisi taas tutustua uusiin kämppiksiin. Noh, niinhän siinä kävi, että nämä uudet kaksi tyyppiä ovat kyllä ihan parhaita! Eivät ole asuneet täällä vielä kuukauttakaan, mutta toisesta heistä on tullut minulle jo yksi lähimmistä kavereista täällä. Hän on se, jolle olen nyt valittanut tylsää mieltä ja hän on se, joka on kovasti yrittänyt piristää. Tänäänkin hän oli ostanut paketillisen jäätelöä, jotta voimme yhdessä parantaa maailmaa. Lopulta minä kokkasin meille kolmelle kämppikselle pastat, saksalainen tyttö tarjosi jäätelöt ja jälkkäriksi juotiin ikean glögiviiniä. Italialainen poika hoiti lopulta tiskit! Siinä menikin sitten nopeasti kolme tuntia yhdessä iltaa viettäen. Vaikka kaikki edellisetkin asukkaat ovat olleet mukavia, niin kyllä vaan loppua kohden on parantunut!

Tällä hetkellä onkin todella ristiriitaiset tunteet. Vihaan omaa huonettani, mutta rakastan tätä asuntoa. Vihaan kun töissä ei suju, mutta tykkään silti kovasti siitä, mitä teen. Minulla on kova ikävä Suomeen, mutta en tahtoisi silti palata. Elämä ei ehkä koskaan ole ollut näin aktiivista ja tapahtumarikasta, mutta silti tahtoisin omalle sohvalle kutomaan sukkaa. Vihaan niin montaa asiaa täällä Italiassa, mutta silti olen rakastunut tähän maahan.  Voisinkin tässä lähiaikoina vielä tehdä postauksen, että mikä täällä Italiassa oikeasti ottaa päähän ja mikä vastaavasti saa hymyilemään. 

Niin ja vielä pitää antaa erityiskiitos minun espanjalaiselle ohjaajalle. Hieno mies, luo minuun kovasti uskoa, vaikka töissä ei aina sujukaan. Niin ja kiitos myös Äidille kun aina jaksaa lohduttaa, oli sitten kuinka iso tai pieni ongelma kyseessä. 

Simokin on kuuliaasti ottanut meikän mielenilmaukset vastaan yhtä tyynesti kuin aina :D https://www.youtube.com/watch?v=p41xLRmEPoY

Kaiken mielipahan jälkeenkin on silti todettava, että elämä täällä on kyllä todella hienoa. Välillä sitä ei edes tajua, että olen oikeasti saanut kokea niin monta hienoa asiaa näin lyhyessä ajassa. Kaverit täällä italiassa ovat sanoneet, että olen ollut todella aktiivinen täällä ollessani. En olisi kyllä itsekään uskonut vielä puoli vuotta sitten, että löydän itsestäni tällaisen uuden puolen. Toivottavasti Suomessakin elämä pysyy vähintään yhtä aktiivisena!