Rakastaa, ei rakasta, rakastaa... Osa 1.

Kun en nyt saa päivitettyä kuulumisia, niin tehdäänpäs vähän erilainen postaus. Ajattelin kertoa, että mitä minä Italiassa rakastan ja vihaan. Koska tällä hetkellä on helpompi keksiä niitä huonoja puolia Italiasta, niin aloitetaanpa siis negatiivisista asioista! :D Älkää ottako sitten kovin vakavasti, nämä huonot puolet ovat oikeastaan yksi syy, miksi rakastan tätä maata. Tämä maa on vaan sellainen iso sotku, mikä tekee siitä niin vaikuttavan. 

Ensimmäinen ja ehkä kaikista ärsyttävin asia on se, että kaduilla kävely ruuhkassa on todella uskomattoman hermoja raastavaa. Kadut ovat paikoittain erittäin kapeita ja italialaiset eivät tottele tätä uskomattoman kätevää kirjoittamatonta sääntöä: kävele oikealla puolella katua. Se on sitten ihan sama, että käveletkö nopeasti vai hitaasti, voit olla varma, että joudut yhtälailla pujottelemaan koko matkan. Jos et väistä vastaantulevaa, voit olla varma, että törmään häneen. Täällä siis kävellään juuri sitä kaistaa pitkin, minkä olet valinnut. On myös hyvin tavallista, että italialaiset jäävät vaihtamaan kuulumisia juuri siihen kadun kapeimpaan kohtaan.  Vaikka kuinka yrität pahoitellen päästä ohi, niin joskus se vaan tuntuu mahdottomalta tehtävältä.

Bussista ja junasta ulospääseminen ruuhka-aikaan on myös hermoja raastavaa hommaa. Periaatteessa heidän hieno systeeminsä, jossa vain keskimmäisestä ovesta saa bussissa nousta ulos ja reunimmaisista ovista nousta kyytiin, kuulostaa vallan näppärältä. Mutta tiedättekös, italiassa kaikki asiat kuulostaa paremmilta kuin ne todellisuudessa on. Bussi on tupaten täynnä, eikä siellä voi liikkua, mutta silti he yrittävät tunkea vain keskimmäisistä ovista ulos. Maalaisjärki voisi kertoa, että menepäs siitä ovesta ulos, mikä on siinä vieressä, mutta ei. Toinen joukkoliikenteessä oleva asia on kun yrität nousta junasta tai metrosta pois, niin uusien matkustajien on ihan PAKKO nousta samaan aikaan kyytiin. MIKSI?! Eikö olisi kaikille helpompaa, että ensin poistutaan, jolloin sinne junaan/metroon oikeasti tulisi tilaa näille uusille matkustajille. Mutta ei. Lisäksi minkäänlaista jonotussysteemiä ei ole. Ei välillä edes ruokakaupassa, vaan röyhkein menee ensin. Voitte siis kuvitella, että meikäläinen on siis yleensä aina hännillä joka paikassa.

Kaikki huijaavat täällä. Oman edun tavoittelu on tärkeintä. Tämä kuitenkin tehdään hieman katalalla tavalla, että et välttämättä edes ehtinyt tajuta, että nyt sinua on huijattu. Esimerkkinä annettakoon vuokraemäntäni, joka on kyllä todella mukava ja iloinen, mutta raha ajaa kaiken edelle. Kuten kerroin, kämppis potkittiin pois, koska vuokranantaja löysi uuden, paremman tyypin tilalle. Tässäkin asiassa hän kertoi kolme erilaista tarinaa siitä, miten tämä uusi vuokralainen löytyi. Suosikkitarinani oli, että uusi asukas oli ottanut itse vuokranantajaan yhteyttä ja kertonut, että tämä ex-kämppis on muuttamassa pois, joten hän tahtoo tämän huoneen ex-kämppiksen jälkeen. Todellisuus oli, että vuokranantaja oli netissä metsästämässä uutta vuokralaista jo ties kuinka kauan. Onneksi itsellä on sopimus tammikuun loppuun, joten minua hän ei pystykään noin helposti potkimaan pois. Toisaalta, kukapa tuohon homehuoneeseen tahtoisikaan muuttaa

Pienempiä asioita jotka ärsyttävät ovat mm. seuraavat:

-          elokuvateatterissa on 5 minuutin tauko ensimmäisen tunnin jälkeen. Elokuva pysäytetään tasan 60 minuutin kohdalla, ihan sama oliko silloin näyttelijällä lause kesken. Ei osata siis pysäyttää kohtausten välillä..

-          Tauko ei aina tarkoita, että elokuva aina pysäytetään tuoksi ajaksi, he vain jättävät näyttämättä 5 minuuttia elokuvasta. Kyllä, kokemusta on.  

-          Mikään ei tapahdu nopeasti. Esimerkiksi huoneeni kunto on ollut nyt tuollainen yli kuukauden. Kukaan ei ole vielä edes tullut katsomaan huonettani..

-          Byrokratia. Jos Suomea kutsutaan byrokratian ihmemaaksi, niin en kyllä tiedä mikä Italia sitten on.. Toki Suomessa varmasti on enemmän sääntöjä ja niitä ehkä joku oikeasti totteleekin, mutta voi herranjestas kun täällä noita papereita vasta tarviikin täytellä!

-          Junat ovat aina myöhässä. Oikeasti, aina. VR ei ole mitään tähän verrattuna

-          Italialaisetkin ovat aina myöhässä. AINA. ”Tavataan kahdeksalta Palazo Ducalen edessä”. Kyllä, minä olen siellä 5 minuuttia etuajassa ja sitten odotankin 35 minuuttia, että muut suvaitsevat saapua. Vaikka tiedän tämän, niin en vain pysty olemaan myöhässä itse..

-          Töissä mikroskoopeille ei ole minkäänlaista varausjärjestelmää. Nopein ehtii ensin tai vastaavasti jätetään omat tavarat varaamaan mikroskooppia koko päiväksi, jottei kukaan muu vaan ehdi käyttää sitä

-          ”Oho, unohdin kertoa, että tänään…”.  Jep, unohtavat usein kertoa jonkin tärkeän informaation.

-          Internetistä ei oikeasti löydä tietoa. Tämä maa on jäänyt 90-luvulle, eikä nettisivuja tykätä päivittää. Ja jos päivitetään, niin ainoastaan italiaksi. Esimerkiksi tulvien aikaan tietoa löytyi kyllä italiankieliseltä sivulta, mutta valitsepa sama sivu englanniksi, niin mitään tietoa ei löydy mistään tärkeästä.

-          Maahanmuuttovirastossa puhutaan ainoastaan italiaa.

Jaa, olisikohan siinä jo muutama! Kuten huomaatte, välillä ärsyttää..  Mutta voin luvata, tässä maassa on todella paljon hyviäkin puolia! Kerron niistä seuraavalla kerralla.