Agosto è here!

Elokuun eka postaus! Google translatekin toimii taas ;)

Hieman tätä minun Italiaan tutustumista näyttää haittaavan se tosi asia, että olen tullut työskentelemään tänne. Koska päivät ovat pitkiä, en illalla yleensä jaksa enää poistua kotoa mihinkään. Onneksi on viikonloput, jolloin ehtii edes hieman tutustua kaupunkiin ja lähiympäristöön! Tänä viikonloppuna on taas luvassa vaellus kalafestivaalien nimissä! Suurena merenelävien ystävänä joudun kuitenkin pakkaamaan omat herkku focacciat reissuun mukaan. Vaellukselle lähdetään siis Camoglista, joka nimenä on itselle jo hyvin tuttu, sillä hostellista melkein jokainen vieras teki sinne päiväreissun. Sieltä on tarkoitus vaeltaa Paraggin salmeen, jossa pääsee taas nauttimaan meressä uinnista! Tämän jälkeen suuntaamme Saint Margheritaan, jossa kalafestivaalit järjestetään. Tämä vaelluksen jälkeen onkin vähintään neljän viikon tauko, sillä myös näiden järjestäjä jää lomalle. Täytyy siis ottaa tästä reissusta kaikki ilo irti.

Tämä viikko on sujunut hyvin nopeasti, töitä tehdessä. Tähän mennessä olen siis lähinnä harjoitellut, mutta yksi harjoitusnäytteistäni näytti tuottavan jo hieman yllättäviä tuloksia, joten tarkoitus on nyt aloittaa niiden ihan oikeiden näytteiden tekeminen. Intoa on kyllä, mutta valitettavasti laitteet ovat aika varattuja näin ennen lomia, joten päivät menevät monesti jonottaessa. Parin viikon päästä taidankin saada työskennellä yksin ihan rauhassa, joten kyllä tässä aluksi voi vähän rennommin ottaakin!

Vaikka olen asunut täällä Italiassa vasta 3,5 viikkoa, olen huomannut yllättäviä asioita itsessäni. Ensinäkin, ulkona oli 25 astetta yksi päivä, joten jouduin laittamaan pitkähihaisen päälle! Järkytyin hieman itsekin, yleensä läkähdyn jo tässäkin lämpötilassa. Myöskään 28 astetta ei tunnu enää niin tuskaiselta mitä ensimmäisenä viikkona. Suomea on järisyttänyt (ja tulee ilmeisesti edelleen järisyttämään) kovat helleaallot, näin olen ainakin facebookista huomannut. On tuo facebook vaan hauska paikka, ensin valitetaan kun ei ole lämmintä ja sen jälkeen valitetaan kun on liian kuuma. Mutta näin se on kuulemma myös täällä Italiassa, koskaan ei ole hyvä sää. Ja eipä sillä, taidan itsekin olla aika mestarivalittaja välillä! Jos olisin kirjoittanut tämän blogitekstin kaksi päivää sitten, olisin valittanut italialaisista pankkiautomaateista, jotka eivät vieläkään tahdo antaa minulle rahaa. Olisin myös valittanut lisää näistä italialaisista avaimista, joilla välillä tuntuu olevan mahdoton avata ovia! Myöskin kauppojen sulkemisaika ottaa välillä päähän, sillä niihin ei tahdo keritä, jollei lähde töistä aikaisemmin pois. Italialainen puhelinliittymäni ilmoitti myös, että käytössäni on enää 83 senttiä, eikä minulla ollut hajuakaan, että miten saan ladattua siihen lisää rahaa. Mutta eilen kävikin niin yllättävästi, että automaatti antoi rahaa ensi yrittämällä, työkaverit opastivat puheajan latauksessa, ovetkin aukenivat sekä lähdin töistä hieman aikaisemmin tekemään ruokaostokset. Eli kaikki on taas hyvin!

 Eräs asia, josta myös tahdon tänne blogiin kirjoittaa, on eksyminen. En kanna nykyään enää karttaa mukanani, vaikka se kyllä tarpeeseen välillä tulisikin. Olen päättänyt, että se on opittava liikkumaan tässä kaupungissa ilman, että näyttää turistilta. Eilen töiden jälkeen kävinkin nostamassa rahaa eräältä automaatilta, joka on ollut minulle aikaisemminkin suotuisa. Tämä automaatti sijaitsee kuitenkin eri puolella vanhaa kaupunkia, kuin missä oma asuntoni. Ei nyt siis kovin kaukana, koska kaikki nämä etäisyydet täällä vanhassa kaupungissa ovat hyvin lyhyitä. Päätin kuitenkin kotimatkalla hieman oikaista, koska en jaksanut kiertää isoja teitä pitkin. Matkaan näitä isoja teitä pitkin olisi mennyt siis noin 10 minuuttia, mutta ajattelin pystyväni puolittamaan tämän ajan. En tiedä kuinka monta kertaa tätä oikomista tarvitsee yrittää ennen kuin a) löytää sen oikoreitin tai b) tajuaa, että se on mahdotonta. Tähän mennessä olen tätä yrittänyt jo useamman kerran, kertaakaan onnistumatta. Tämä 5 minuutin matka muuttui noin 40 minuutin mutkaksi harhaillessani vanhan kaupungin pienillä kaduilla. En asu kovin lähellä merta, mutta välillä löysin itseni myös satama-alueelta, vaikka kuvittelin olevani jo hyvinkin lähellä kotinurkkiani. Joten, nämä pikkukadut eivät todellakaan ole tehty oikoreiteiksi! Koska itselläni oli kuitenkin todella hyvä päivä takana, ei tämä eksyminen haitannut yhtään, vaan oikeastaan nautin siitä. Löysin ihania pieniä putiikkeja, jotka myivät mm. halpoja kenkiä ja vaatteita, paikallisen tiimarin, kangaskauppoja, leipomoita.. Kaikkea mahdollista! Löydökset olivat hyviä, mutta nyt ongelmana on se, että ei minulla ole hajuakaan siitä miten näille samoille kaduille pääsee uudestaan! Luultavasti vain eksyttämällä itsensä. Tämän jälkeen alan kyllä kantamaan sitä karttaa mukana jo ihan sen takia, että voin merkata hyvät putiikit siihen, jotta voin löytää niihin uudestaan!

Mutta se on viikonloppu ja pian työpäiväkin pulkassa! Joten nauttikaahan vapaapäivistänne, minä ainakin nautin!

P.s. Sori, ei taaskaan kuvia, olen ollut todella laiska..