Kalafestivaalit!

Tämä oli määränpää.

Lauantaina oli taas vihdoin aika käydä vaeltamassa Ligurian kauniissa maisemissa. Kuten jo aikaisemmin kerroin, reittinä oli Camogli – Paraggi – St. Margherita. Päivä lähti käyntiin sillä, että hain matkaeväät kotini lähellä olevasta leipomosto. Runsas satsi tuoretta focacciaa riitti hyvin pitämään nälän kurissa ennen saapumista kalafestivaaleille. Mennessäni juna-asemalle päätin taas jostain syystä ottaa oikoreitit käyttöön, jonka lopputuloksen varmasti jo nyt arvaatte. Tällä kertaa olin kuitenkin sen verran viisas, että palasin samoja jälkiä takaisin tutulle tielle, josta otin lopulta sen perinteisen pidemmän reitin asemalle. Ehkä vielä joskus osaan… Junaa odotellessani kiinnitin huomiota hieman italialaiseen junailukulttuuriin. Ennen junan lähtöä asemalta konduktoori tietenkin tarkistaa, että kaikki on kyydissä, jotta juna on valmis lähtemään liikenteeseen. Tämä tarkistus tehdään puhaltamalla hyvin lujaa pilliin, jolloin ihmiset tietävät poistua junan läheisyydestä. Tämän jälkeen konduktööri heiluttaa vihreää lippua junakuskille, joka vastaa heilutukseen kädellään. Nyt juna oli valmis lähtöön! Eihän tässä tavassa sinänsä mitään kummallista ole, mutta jotenkin se pisti silti hymyn huulille. Italilainen tuttuni kuvaili Italian olevan vintagea, joten asiat tehdään tällä tavalla tyylikkäästi ilman teknologiaa.

Camoglin kaupunki

Camogli vähän eri kuvakulmasta :)

Vaellus alkoi Camoglista, tällä kertaa onneksi ilman bussikuljetusta! Paikalle oli nimittäin saapunut hurjasti väkeä, varmasti yli 30 ihmistä. Reitti alkoi tälläkin kerralla todella jyrkällä nousulla kukkulan päälle. Ilmeisesti nousukorkeus oli nyt 600 metriä, jota minun on kyllä hieman hankala uskoa. Verrattuna parin viikon takaiseen nousuun, tämä tuntui erittäin helpolta! Tosin asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että tällä kertaa ei ollut tuskastuttavaa yli 30 asteen hellettä, vaan sää suosi pilvisyydellä. Eväshetken jälkeen taivaalta ripotteli myös hieman vettä, mutta tiheä metsä tarjosi hyvän suojan meille. Eväshetken sekä sadekuuron jälkeen oli tarkoitus jatkaa matkaa, mutta metsän reunassa seisova susi hieman hidasti lähtöämme. Tai ainakin meidän mielestä kyseessä oli susi eikä koira! Paikalle oli kyllä ilmestynyt mies usean koiran kanssa, joten saattoihan tämä eläin myös hänelle kuulua. Vaelluspolkumme jatkui tämän suden takana, joten urheasti lähdimme kävelemään kohti tätä eläintä. Ilmeisesti meidän suuri joukkomme oli kuitenkin niin pelottava, että susi raukka juoksi hyvin nopeasti karkuun metsään, eikä sitä sen koommin enää nähty. Onneksi! 

Vaellusreittiä

Uimaranta, joka sai luvan kelvata. Hyvin kelpasikin, ainakin osalle!

Varsinainen vaellus päättyi Paraggin salmeen, jossa meidän oli tarkoitus uida. Italiassa kuitenkin suurin osa rannoista on maksullisia, joten tässäkin salmessa ainoa ilmainen uimaranta oli noin neljän metrin levyinen kaistale, joka oli tietenkin jo ennen meidän saapumista täynnä ihmisiä. Lähdimme siis kävelemään kohti St. Margheritaa ja toivoimme löytävämme matkanvarrelta sopivan rantapätkän, jossa voisi käydä hieman kastautumassa. Tässä vaiheessa sääkin oli siis muuttunut pilvisestä täysin aurinkoiseksi, joten ei ihme, että italialaiset olivat taas löytäneet itsensä rannalle. Kauaa ei tarvinnutkaan kävellä, kun sopiva rantakaistale löytyi, suoraan Silvio Berlusconin huvilan alapuolelta. Kaikille tämä paikka ei kelvannut, sillä sinne ei paistanut enää aurinko. Tuossa helteessä itse ainakin olin ihan onnellinenkin, että pääsi aurinkoa karkuun, joten itse leiriydyin sinne. 

Berlusconin huvila

Kalafestivaalit

Pestokilpailu!

Uinnin jälkeen suuntasimme vihdoin kalafestivaaleille. Itsellä ei ollut oikein mitään tietoa, että mitä nämä festivaalit oikeasti pitivät sisällään. Kun pääsimme St. Margheritaan, ei festivaaleista näkynyt jälkeäkään. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mutta mitään isoa provinssirock meininkiä missään ei ollut. Hetken eteenpäin käveltyämme näimme kuitenkin edessä valkoisen teltan, josta lähti hyvin pitkä jono! Festivaali oli siis käytönnässä tämä yksi teltta, josta tarjoiltiin ihmisille ilmaiseksi (vau!) iso annos erilaisia friteerattuja mereneläviä. Ja totta kai tähän annokseen kuului myös lasillinen viiniä. Jonotus oli kyllä täysin tuon annoksen arvoinen, ihan hyväähän tuo kala oli noin friteerattuna :D Kiltisti söin ja join kaiken tarjotun! Jälkiruuaksi osa meistä lähti hakemaan vielä jäätelöt paikallisesta ravintolasta. Tai no, minä siis hain jäätelön ja muut haki oluen. Vaikkei päivässä näin sanallisesti olekaan paljoa kerrottavaa, niin kyllä se silti oli hyvin tapahtumarikas ja taas niin täydellinen päivä! Kuvat toivottavasti kertovat hieman enemmän kuin sanat.

mun uus taulu ;)