 |
| Tämä oli määränpää. |
Lauantaina oli taas vihdoin aika
käydä vaeltamassa Ligurian kauniissa maisemissa. Kuten jo aikaisemmin kerroin,
reittinä oli Camogli – Paraggi – St. Margherita. Päivä lähti käyntiin sillä,
että hain matkaeväät kotini lähellä olevasta leipomosto. Runsas satsi tuoretta
focacciaa riitti hyvin pitämään nälän kurissa ennen saapumista
kalafestivaaleille. Mennessäni juna-asemalle päätin taas jostain syystä ottaa
oikoreitit käyttöön, jonka lopputuloksen varmasti jo nyt arvaatte. Tällä kertaa
olin kuitenkin sen verran viisas, että palasin samoja jälkiä takaisin tutulle
tielle, josta otin lopulta sen perinteisen pidemmän reitin asemalle. Ehkä vielä
joskus osaan… Junaa odotellessani kiinnitin huomiota hieman italialaiseen
junailukulttuuriin. Ennen junan lähtöä asemalta konduktoori tietenkin
tarkistaa, että kaikki on kyydissä, jotta juna on valmis lähtemään
liikenteeseen. Tämä tarkistus tehdään puhaltamalla hyvin lujaa pilliin, jolloin
ihmiset tietävät poistua junan läheisyydestä. Tämän jälkeen konduktööri heiluttaa
vihreää lippua junakuskille, joka vastaa heilutukseen kädellään. Nyt juna oli
valmis lähtöön! Eihän tässä tavassa sinänsä mitään kummallista ole, mutta
jotenkin se pisti silti hymyn huulille. Italilainen tuttuni kuvaili Italian
olevan vintagea, joten asiat tehdään tällä tavalla tyylikkäästi ilman
teknologiaa.
 |
| Camoglin kaupunki |
 |
| Camogli vähän eri kuvakulmasta :) |
Vaellus alkoi Camoglista, tällä
kertaa onneksi ilman bussikuljetusta! Paikalle oli nimittäin saapunut hurjasti
väkeä, varmasti yli 30 ihmistä. Reitti alkoi tälläkin kerralla todella jyrkällä
nousulla kukkulan päälle. Ilmeisesti nousukorkeus oli nyt 600 metriä, jota
minun on kyllä hieman hankala uskoa. Verrattuna parin viikon takaiseen nousuun,
tämä tuntui erittäin helpolta! Tosin asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että
tällä kertaa ei ollut tuskastuttavaa yli 30 asteen hellettä, vaan sää suosi
pilvisyydellä. Eväshetken jälkeen taivaalta ripotteli myös hieman vettä, mutta
tiheä metsä tarjosi hyvän suojan meille. Eväshetken sekä sadekuuron jälkeen oli
tarkoitus jatkaa matkaa, mutta metsän reunassa seisova susi hieman hidasti
lähtöämme. Tai ainakin meidän mielestä kyseessä oli susi eikä koira! Paikalle
oli kyllä ilmestynyt mies usean koiran kanssa, joten saattoihan tämä eläin myös
hänelle kuulua. Vaelluspolkumme jatkui tämän suden takana, joten urheasti
lähdimme kävelemään kohti tätä eläintä. Ilmeisesti meidän suuri joukkomme oli
kuitenkin niin pelottava, että susi raukka juoksi hyvin nopeasti karkuun
metsään, eikä sitä sen koommin enää nähty. Onneksi!
 |
| Vaellusreittiä |
 |
| Uimaranta, joka sai luvan kelvata. Hyvin kelpasikin, ainakin osalle! |
Varsinainen vaellus päättyi
Paraggin salmeen, jossa meidän oli tarkoitus uida. Italiassa kuitenkin suurin
osa rannoista on maksullisia, joten tässäkin salmessa ainoa ilmainen uimaranta
oli noin neljän metrin levyinen kaistale, joka oli tietenkin jo ennen meidän
saapumista täynnä ihmisiä. Lähdimme siis kävelemään kohti St. Margheritaa ja
toivoimme löytävämme matkanvarrelta sopivan rantapätkän, jossa voisi käydä hieman
kastautumassa. Tässä vaiheessa sääkin oli siis muuttunut pilvisestä täysin
aurinkoiseksi, joten ei ihme, että italialaiset olivat taas löytäneet itsensä
rannalle. Kauaa ei tarvinnutkaan kävellä, kun sopiva rantakaistale löytyi,
suoraan Silvio Berlusconin huvilan alapuolelta. Kaikille tämä paikka ei
kelvannut, sillä sinne ei paistanut enää aurinko. Tuossa helteessä itse ainakin
olin ihan onnellinenkin, että pääsi aurinkoa karkuun, joten itse leiriydyin
sinne.
 |
| Berlusconin huvila |
 |
| Kalafestivaalit |
 |
| Pestokilpailu! |
Uinnin jälkeen suuntasimme
vihdoin kalafestivaaleille. Itsellä ei ollut oikein mitään tietoa, että mitä
nämä festivaalit oikeasti pitivät sisällään. Kun pääsimme St. Margheritaan, ei
festivaaleista näkynyt jälkeäkään. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mutta mitään
isoa provinssirock meininkiä missään ei ollut. Hetken eteenpäin käveltyämme
näimme kuitenkin edessä valkoisen teltan, josta lähti hyvin pitkä jono!
Festivaali oli siis käytönnässä tämä yksi teltta, josta tarjoiltiin ihmisille
ilmaiseksi (vau!) iso annos erilaisia friteerattuja mereneläviä. Ja totta kai
tähän annokseen kuului myös lasillinen viiniä. Jonotus oli kyllä täysin tuon
annoksen arvoinen, ihan hyväähän tuo kala oli noin friteerattuna :D Kiltisti
söin ja join kaiken tarjotun! Jälkiruuaksi osa meistä lähti hakemaan vielä
jäätelöt paikallisesta ravintolasta. Tai no, minä siis hain jäätelön ja muut
haki oluen. Vaikkei päivässä näin sanallisesti olekaan paljoa kerrottavaa, niin
kyllä se silti oli hyvin tapahtumarikas ja taas niin täydellinen päivä! Kuvat
toivottavasti kertovat hieman enemmän kuin sanat.
 |
| mun uus taulu ;) |
Ah´ niin sinistä vettä ja mikä taulu! ... turkoosi vene ... nam. Kiva matkakertomus jälleen - ihan tässä lukiessa voi kuvitella tuon matkan ... kuin olisi ollut kärpäsenä mukana.
VastaaPoista-Ä-