Comojärvi

Vihdoin on aika julkaista Comoreissulta juttua ja kuvia! Aluksi tuntui, että kaikki kuvat olivat ihan epäonnistuneita, mutta löytyi sieltä muutama julkaisukelpoinen otos sentään.. Ei ihan hukkaan mennyt reissu! Panoramakuvien kokoaminen on vasta harjotteluvaiheessa, joten kuvien rajat näkyvät välillä vähän liiankin selkeästi. Vaan niillä mennään, mitä nyt :) Vuoden päästä olen varmasti tässäkin asiassa paljon taitavampi! Nyt tulee sitten paaaaljon sinisävyisiä kuvia!

Tänään muuten katkaisin toisen avaimen jo.. Heikkoa laatua nämä Italian avaimet.. Mutta sitten asiaan, tämän tekstin olen kirjoittanut jo muutama päivä sitten, joten lisään sen sellaisenaan tähän perään. 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Como

Perjantaina aamulla herätys ei onneksi ollut kovin aikainen, vaan junan lähtö oli vasta kello 11 jälkeen. Junamatka Comoon kesti noin kolme tuntia ja junaa täytyi vaihtaa Milanossa. Matka meni hyvin, junat eivät olleet edes kovin pahasti myöhässä. Tästä eteenpäin täytyy kuitenkin aina muistaa varmistaa junannumero etukäteen, sillä se helpottaa huomattavasti oikean junan löytämistä. Ensimmäisenä määränpäänä oli siis nimenomaan kaupunki nimeltä Como, joka on Comojärven rannassa, läntisen haaran eteläisessä päässä. Odotukset olivat kieltämättä hyvin suuret, koska paljon olen kuitenkin kuullut puhetta Comojärvestä. Comossa saavuin st. Giovannin juna-asemalle, joka on hieman sivumpana keskustasta. Asema oli vaatimaton ja ensimmäinen ajatus olikin, että tässäkö tämä nyt sitten on… Lähdin kuitenkin päättäväisesti tutkimaan edessä näkyvää kaupunkia tietämättä juuri minne päin olin menossa. Tässä vaiheessa tein hyvin pikaisen tutkimusmatkan, sillä minun oli tarkoitus tavata työkaverini rautatieasemalla reilun tunnin päästä. Hän nimittäin tahtoi matkata Genovasta Comoon noin 30 vuotta vanhalla Vespallaan. Hullua. Päädyin tutkimusmatkallani aika nopeasti järven rantaan, joka sekin oli todella suuri pettymys! Kukkulat ja vuoret, jotka rannasta näkyivät, eivät aiheuttaneet minussa kovinkaan suurta reaktioita, sillä olin odottanut jotain paaaaaljon suurempaa. Järvi oli hyvin likainen, rannassa oli kuolleita sorsia ja ihmisiä oli PALJON! Siis niin paljon, että kaduilla oli turha yrittää kävellä omaa vauhtia, vaan joutui kulkemaan jonossa muiden mukana. Kaverini liityttyä seuraani, oli hänellä ihan samanlaisen tuntemukset. Paikka ei vakuuttanut. Yhdessä tuumin päätimme, että käymme lounastamassa jossain rauhallisessa paikassa ja suuntaamme hostellille. Kävelimme aika pitkälti järven rantaa pitkin ennen kuin pääsimme eroon suuresta ihmismassasta ja löysimme mukavan oloisen ravintolan. Pitsaa ja pastaa ei tällä kertaa ollut tarjolla, vaan tällä kertaa vaihtelun vuoksi söimme kunnon hampurilaiset. Hampparien jälkeen jouduimme kiertämään takaisin ihmiseruuhkaan, josta sitten päätimme kuitenkin katsastaa muutaman nähtävyyden. Toinen niistä oli kirkko, joka ei sekään vakuuttanut. Katoliset kirkot ovat minun makuun ihan liian prameita. Koristeita ja kultaa on aivan liikaa, kirkot näyttävät siltä kuin ne yrittävät kilpailla siitä, kellä on eniten rahaa ja rikkauksia. Mielestäni tällainen ei pitäisi kuulua uskontoon, joten pienet kiviset sekä puiset vaatimattomat kirkot ovat paljon enemmän omaan mieleen. Kävimme katsastamassa myös vanhaa kaupunkia rajaavan muurin ja kolme tornia. Kaupunki on nykyisin totta kai levittäytynyt kauas muurien toisellekin puolen, mutta uuden ja vanhan kaupungin erottaa selvästi muurien sekä rakennusarkkitehtuurin ansiosta.

Comon kaupunki myöhään illalla. 

Kaupungin nähtyämme haimme kaverini Vespan asemalta ja hän tarjosi minulle kyydin hostellille. Hostelli ei sijainnut tällä kertaa ihan keskusta-alueella, vaan muutaman kilometrin keskustasta sivuun, luonnonsuojelualueella. Skootterikyyti oli todella pelottava, sillä liikennettä oli paljon ja tuo vanha Vespa on todella pieni! Kahden ison ihmisen lisäksi kyydissä oli myös kahden ihmisen tavarat viikonlopuksi. Matkasta selvittiin, mutta toista kertaa en kyllä taida kyytiin istua.. Hostelimme sijaitsi tosiaan luonnonsuojelualueella, kukkulan päällä. Paikalle ei päässyt autolla eikä skootterilla, joten ”jouduimme” kiipeämään noin 20 minuutin matkan kukkulalle pientä mukulakivitietä pitkin. Paikka oli todella hieno, nautin luonnosta ja hiljaisuudesta, varsinkin Comon aiheuttaman pettymyksen jälkeen! Hostellikin oli ihan siisti, hintakin vaivaiset 18 euroa/yö. Hostellin vieraskirjasta huomasin, että paikalla on tänä vuonna käynyt useampikin suomalainen. Samaan aikaan ei kuitenkaan suomalaisia osunut hostelliin. Ilta alkoi jo hämärtyä, mutta hostellin pitäjä kehotti meitä kiipeämään hostellilta vielä noin 10 minuuttiä ylemmäs kukkulan päälle, josta oli mahdollista nähdä koko Comon kaupunki. Kukkulan päältä katsottuna Como näytti oikeastaan ihan kauniilta! Pimeys alkoi vallata kaupunkia ja näimme kukkulalta myös saapuvan myrskyn. Lähdimme siis pikapikaa hostelliin, jossa suuntasimmekin oikeastaan suoraan yöunille. Yö tuli nukuttua hieman huonosti, sillä ulkona oleva myrsky hakkasi ikkunoita ja ovia. Olin kuitenkin kiitollinen, että meillä oli katto pään päällä, sillä kaverini olisi tahtonut majoittua telttaan leirintäalueelle!

Siellä menee lautta.

Aamulla sää oli jo selkeytynyt ja aamupalan jälkeen tiemme erkani kaverini kanssa hetkeksi. Itse lähdin aikaisin hostellilta kävelemään kaupunkia kohden, josta minun oli tarkoitus ottaa bussi kohti seuraavaa kaupunkia. Matkalla päätin kuitenkin ohittaa bussipysäkin ja jatkaa rantaa kohden, josta oli mahdollista ottaa lautta. Bussimatka kaupunkiin olisi kestänyt noin tunnin ja sama matka lautalla kesti noin kolme kertaa kauemmin. Sää oli kuitenkin kovin kaunis, joten päätin mennä laivan kannelle nauttimaan matkasta ja maisemista. Ja näin jälkikäteen ajateltuna tämä oli todella hyvä idea. Mitä kauemmas lautta Comon kaupungista pääsi, sitä kauniimmaksi maisemat muuttuivat! Vuoret alkoivat olla isompia ja kaupungit/kylät pienempiä. Ihmisten määrä väheni ja Comojärvi oli jo paljon rauhallisempi.

Vuoren alkoivat näkyä vihdoin!

Varenna <3

Päämääränäni oli Varenna, johon kaverini oli ehtinyt skootterilla jo hyvissä ajoin ennen minua. Hänen seuraansa oli myös liittynyt kolme muuta instituutissa työskentelevää kaveria, jotka olivat juuri suuntaamassa syömään kun pääsin Varennan satamaan. Vaikken Varennassa ehtinyt montaa minuuttia ympäriinsä kävelläkään, rakastuin kaupunkiin ihan täysin! Tai ehkä tätä paikkaa voisi kutsua enemmän kyläksi, sillä se oli hyvin pieni. Talot olivat värikkäitä ja huollettuja sekä kadut pieniä ja puhtaita. Kaikki oli hyvin idyllistä! Lounaan söimme erään hotellin ravintolassa, jonka terassi oli puoliksi järven päällä, joten näkymät olivat huikeat. Kaikki oli todella täydellistä kunnes seuraamme liittyi ampiainen! Minähän en voi tuota lentävää herhiläistä sietää sitten yhtään. Ampiainen vieraili pöydässämme useita kertoja, joten joka kerralla jouduin nousta vauhdilla pöydästä turvaan.

Varennan kauniit kadut

Lounaan jälkeen jätimme Varennan ja otimme lautan lähellä sijaitsevaan Bellaggioon. Tämä paikka oli ihan aavistuksen isompi kuin Varenna ja siellä oli myös hieman enemmän turisteja. Bellaggiossa ohjelmassa oli ainoastaan hieman ympäriinsä kävelyä, joka sekin keskeytyi sadekuuroihin. Koska olin niin rakastunut Varennaan, ei Bellagio herättänyt minussa kovinkaan suuria tunteita. Saatoin siis mielihyvin lähteä parin tunnin jälkeen seuraavaan kaupunkiin nimeltä Mellaggio, jossa meillä oli hotelli varattuna. Hotelli oli ihan siisti, heillä oli sauna, uima-allas ja kuntosalikin tarjolla, mutta koska saavuimme paikalle vasta illasta, emme näitä mukavuuksia ehtineet käyttää. Illallispitsojen jälkeen itse nukahdin kuin tukki muiden vielä jatkaessa iltaa hetkisen hotellin ravintolassa.

Varennan kirkko

Sunnuntaina aamulla heräsimme suhteellisen aikaisin ja suuntasimme aamupalalle sen heti auettua. Nutella-sämpylöiden jälkeen olin valmis lähtemään hotellilta, mutta yllättäen kukaan muu ei ollutkaan niin valmis. Minulla on vielä totuttelemista siihen, että ulkomaalaiset eivät ole kovin täsmällisiä. Jos on sovittu, että matkaan lähdetään 8.30, niin silloin se minusta tarkoittaa sitä, että lähdetään 8.30. Ei sitä, että ollaan valmiita vasta yhdeksän jälkeen. Toisaalta, on minulla Suomessakin muutamia tuttuja, jotka eivät ihan aina pysy aikatauluissa, joten ei kai tämä mikään kovin yllättävä asia pitäisi olla. Matkaan kuitenkin päästiin ja otimme lautan takaisin Varennaan. Varennasta otimme junan läheiseen kylään nimeltä Lierna, josta meidän oli tarkoitus vaeltaa takaisin Varennaan. Junalippuja oli mahdoton ostaa, sillä kaikki paikat olivat kiinni. Italiassa on kuitenkin ”sääntö”, jonka mukaan tällaisessa tilanteessa täytyy etsiä junassa konduktööri, jolta lipun voi ostaa. Tärkeää on nimenomaan etsiä käsiinsä konduktööri eikä vain istua aloillaan odottaen, että konduktööri tulee kohdallesi. Jos et etsi, et välttämättä saa lippua tai joudut maksamaan sakon. Joten etsimme konduktöörin, joka ei kuitenkaan jaksanut meille lippuja myydä. Tosin matkamme kesti noin 4 minuuttia, sillä Lierna oli kahden pysäkin päässä Varennasta. Liernaan päästyämme muutama meistä etsi paikallisen turisti-infon, josta saimme mukaan muutaman kartan vaellusta varten. Itse etsin aseman vessan, joka oli muuten ällöttävin vessa, jonka olin ikinä nähnyt. Vessassa ei ollut valoja, ei paperia eikä pönttöäkään. Lattialla oli siis reikä, johon asiansa kuului hoitaa. Tämä ei ollut vielä se ällöttävä osia, vaan ällöttävää oli se haju ja se lian määrä! Luonto olisi ollut huomattavasti houkuttavampi vaihtoehto, mutta valitettavasti juna-asema sijaitsi asuntoalueen keskellä, joten luonto ei ollut vaihtoehto. Noh, ei tästä enempää. Otan kuitenkin takaisin sen heiton, että juna-asemien ilmaiset vessat ovat todella hyvä juttu täällä Italiassa.

Lisää kaunista Varennaa!

Vaelluksen ensimmäinen määränpää oli 1100 m korkea kukkulan/vuoren huippu. Matka ei sinänsä ollut pitkä, mutta nousu oli sitäkin jyrkempi! Rasitteena oli vielä kuumottava auringonpaiste sekä painavat kantamukset. Jostain ihmeellisestä syystä omat kantamukseni olivat selkeästi suuremmat kuin muilla. Johtui mahdollisesti siitä, että olin ainoa nainen ja naiset tarvitsevat kyllä kolmeksi päiväksi huomattavasti enemmän tavaraa kuin miehet. Urhoollisesti onnistuin kuitenkin muiden mukana nousemaan huipulle, vaikka usko meinasikin muutaman kerran loppua! Vauhtikin oli suhteellisen nopea ja olimme suorittaneet ensimmäisen osioin noin 2,5 tunnissa. Huipulla maisemat olivat henkeäsalpaavat ja niitä katsellessa oli hyvä pitää eväshetki.

Comojärvi

Näitä oli parisenkymmentä seuraamassa..

Vaelluksen toinen osa oli tältä huipulta laskeutuminen Varennaan. Aluksi laskeutuminen oli todella helppoa, sillä mäki ei ollut kovin jyrkkä. Polulla törmäsimme myös muutamaan söpöön pieneen vuoheen ja olinkin niitä jo menossa silittelemään, kunnes huomasimme vuohia olevan lisää. Nämä vuohet eivät enää olleet mitään kovin pieniä ja niillä oli myös todella isot sarvet. Tämä lauma vuohia tukki koko polun, joten ohi oli vain päästävä. En nyt varsinaisesti pidä vuohia kovin vaarallisina eläiminä, mutta kyllä niiden ohittaminen silti ihan vähän jännäsi. Ohituksen jälkeen kävi vielä niin, että lauma alkoi seuraamaan meitä. Aluksi takana juokseva lauma aiheutti hieman ylimääräisiä sydämen tykytyksiä, mutta hyvin pian niihin tottui. Lopulta oli jo melkein harmi kun ne jättäytyivät meistä jälkeen. Vuohien kohtaamisen jälkeen polku muuttui taas hyvin jyrkäksi ja alas meneminenkin oli suhteellisen haasteellista. Varenna kuitenkin saavutettiin ja muiden suunnatessa tutustumaan Varennan linnaan, suuntasin minä vielä ihailemaan Varennan pieniä katuja ja värikkäitä taloja. Olisin myös tahtonut ostaa pienen vesivärimaalauksen paikalliselta taiteilijalta, mutta lopulta piheys iski. Päädyin lopulta ostamaan julisteen eräästä toisesta kaupasta huokeaan 8 euron hintaan. Olin viime kesänä ostanut samanlaisia julisteita myös Ranskasta, jotka koristavat nykyään Suomessa olohuoneen seinää, joten Lake Como –juliste sopii varsin hyvin tähän sarjaan. Tiedoksi siis vaan Simolle, että täällä sitä ostellaan taas sisustustavaraa :D

Lisää järveä.. Ja vähän vuoriakin. 

Shoppailukierroksen jälkeen olikin aika suunnata kotimatkalle. Reissu oli ollut todella mahtava ja oli nähnyt taas paljon kaikkea uutta. Väsymys alkoi kuitenkin painaa kovasti ja noin puoli yksitoista illalla olin vihdoin kotona! Kameran muistikortti näytti yli 400 uutta kuvaa, joten jotain muistoja tältäkin reissulta jäi. Tähän loppuun voisin vielä sanoa, että jos joku joskus miettii matkaa Comoon, niin älkää missään nimessä käykö Comon kaupungissa, vaan suunnatkaa heti järven keskiosaan. Juuri sinne, missä George Clooneykin omistaa talon ;)

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Palataanpas vielä hetkeksi tähän päivään :) Näin tänään työkaverini, joka reissulla oli mukana Vespallaan. Vespa on nyt ns. kuollut ja se on tällä hetkellä jossain Comon ja Milanon välissä. Turvassa tosin, sillä paikallinen vespakerho hoiti skootterin luotettavan korjaajan huomiin. Mutta koska elokuu, on korjaamokin kiinni. Vespa korjaantunee siis syyskussa. Kaikki pääsivät kuitenkin lopulta ehjänä takaisin Genovaan :)

Viikonlopun Qinque Terre-suunnitelmat vaihtuivat muuten Portoveneren vaellukselle. Tällä kertaa vaellus tapahtuu sillä pienellä saarella, johon muutama viikko sitten uin. Nyt on siis mahdollisuus uida saarelta Portovenereen ja takaisin saareen, sillä veneliikenne on taas suljettu muutaman tunnin ajan. Tällä kertaa taitaa kyllä jäädä itseltä välistä! Katsotaan..