Weekend in Genova

Genova Quarto

Genova Nervi

Genova Qinque

Nämä viikot menevät ihan älyttömän nopeasti täällä! Välillä on vaikea uskoa, että olen jo 5 viikkoa asustanut täällä Italiassa. Vaikka kaupungissa on edelleen minulle paljon vieraita paikkoja, en silti tunne itseäni enää turistiksi. Genovahan on muodoltaan hieman pitkulainen (noin 30 km pitkä), joten lauantaina ohjelmaksi päätin ottaa lähialueisiin tutustumisen. Alun perin olimme sopineet kämppisten kanssa, että lähdemme rannalla yhdessä, mutta valitettavasti sää ei ollut kovinkaan kummoinen. Rantapäivä siirtyi ja itse pakkasin eväät ja kameran reppuun ja otin paikallisjunan viimeiselle itäisen Genovan pysäkille. Genova Nervi on noin 10 kilometrin päässä keskustasta, hyvin rauhallinen pieni paikka. Ensimmäinen ajatukseni oli suunnistaa kukkulaa ylös, josta näkymät olisivat varmasti taas olleet mieluisat, mutta en löytänyt mitään kovinkaan suoraa reittiä. Laiskuus siis iski ja päätinkin kävellä mahdollisimman lähellä rantaa kohti Genovan keskustaa. Tässä vaiheessa sää oli kirkastunut ja ihmiset alkoivat taas selkeästi suunnata rannalle. Itse en tietenkään ollut pakannut uimapukua tai pyyhettä mukaan, sillä sää oli huono minun lähtiessä! Tähän väliin on pakko todeta, että säätiedotuksiin ei ole todellakaan luottamista näillä seuduilla. Pilvet jäävät selkeästi jumiin vuorien ja kukkuloiden taa, mistä syystä täällä rannan läheisyydessä on yleensä todella hyvä sää, vaikka parin kymmenen kilometrin päässä näyttääkin kovin synkältä ja sateiselta.

Sään parannuttua oma kiinnostukseni 10 kilometrin kävelyä kohtaan alkoi hiipua, sillä taas vaihteeksi lämpötila kohosi tuskallisen kuumaksi. Puoli välissä reittiä päätinkin napata paikallisjunan kohti kotia, josta tarkoitus oli hakea uimapuku ja suunnata rannalle. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä kello alkoi näyttää jo viittä, joten kodin sijaan suuntasinkin ostoskeskukseen shoppailemaan! Tajusin nimittäin, että kesän alennusmyynnit olivat pian ohi, joten jos kaipasin halpoja vaatteita, niin nyt oli viimeiset hetket niitä hakea. Ja kyllähän sitä muutama paita tarttuikin mukaan! Kotimatkalla kävin myös ensimmäistä kertaa tutustumassa kirkon sisätiloihin. Kaunistahan siellä oli, mutta eipä kierrokseeni tainnut mennä edes viittä minuuttia! Näin kulttureilli olen :D Niin ja kävin myös Columbuksen kotitalon edessä pällistelemässä, mutta sisäänpääsyä en viitsinyt maksaa. Suhteellisen vaatimaton talo oli ainakin ulkoapäin. Kotiin saavuttuani minulla oli kuitenkin tunne, että viikonloppu on ihan tuhlattu, koska en varsinaisesti kuitenkaan tehnyt mitään. Tästä syystä päätin, että sunnuntaina menen katsomaan Costa Concordiaa, joka noin viikko sitten hinattiin Genovan satama-alueelle. Lauantai-iltana kerroin suunnitelmista kämppiksilleni, jotka itse asiassa kaikki innostuivat ideasta.

Sunnuntaina suuntasimme siis koko joukkio (eli siis meitä oli neljä) Porto Anticoon, josta lähti lautta Itäiseen osaan Genovaa. Lautta oli siis ”ilmainen”, koska se on osa paikallisliikennettä, jonka kuukausikortti minulla on olemassa. Odotin kovin innolla lauttamatkaa, sillä sää oli taas tuskaisen kuuma, joten merituulen viileys oli kovin tervetullutta! Mutta voi veljet mikä pettymys tuo lauttamatka olikaan! Maisemat olivat suoraan sanottuna rumat, sillä itään päin mentäessä ranta on täynnä teollisuusalueita. Lisäksi meren puolella on iso aallonmurtaja, joka oli niin tehokas, etten edes pientä tuulenvirettä tuntenut kuumuudessa. Noin 20 minuutin matkan jälkeen saavuimme Genova Pegliin (lausutaan muuten Pelgi, loogista), jossa tuo surullisen kuuluisa laiva sijaitsi. Laivan lähelle ei tietenkään päässyt, mutta vauriot pystyi kyllä erottamaan helposti paljaalla silmällä. Päätimme silti yrittää päästä lähemmäs laivaa, joka kuitenkin lopulta osoittautui mahdottomaksi.

Costa Concordia

Totta kai matkalla piti syödä myös jäätelöt! Eihän se olisi oikea kesäpäivä Italiassa, jos ei jäätelöä söisi! Laivabongailujen jälkeen minä ja yksi kämppiksistä suuntasimme rannalle uimaan ja ottamaan aurinkoa, muiden lähtiessä jo kotiin. Näiden kahden aurinkoisen päivän aikana ehdinkin polttaa taas naamani punaiseksi, tällä kertaa tosin aurinkolasit jättivät mukavat pandakarhu-rajat. Illalla saavuimme kahdeksan aikaan kotiin kämppikseni kanssa ja päätimme vielä kaikki neljä suunnata Porto Anticoon nauttimaan illallista yhdessä. Ravintola oli hieman kalliimpi, kuin mihin olin tottunut, sillä pasta-annos maksoi noin 10 euroa. Mutta saimme nauttia ruokamme pihalla, vanhassa satamassa upeissa maisemissa. Lisäksi ruuan laatu oli kyllä ehkä parasta, mitä tähän mennessä olen saanut! Kyllä siitä siis ihan mielellään maksoikin vähän enemmän! Illan kruunasi vielä kotimatkalla katutaiteilijat, jotka esittivät elävän musiikin tahdissa erittäin energisen tanssishown. Sunnuntai oli kyllä todella täydellinen päivä!

Viikko töissä alkoikin sitten ihan rauhallisesti, koska instituutilla on hyvin hiljaista. Maanantaina saavuin töihin ”jo” 8.30, joka on puoli tuntia normaalia aikaisemmin, sillä nyt en ole sidoksissa instituutin järjestämän bussikyydin aikatauluihin. Vaikka oma aikataulu onkin mukava, tarkoittaa se myös sitä, että bussi jättää noin kilometrin päähän instituutista. Tämä kilometri onkin sitten erittäin jyrkkä ylämäki, joten mukavan aamuhien saa taas päällensä ennen töihin tuloa! Maanantain jälkeen päätinkin, että töihin tuloa on aikaistettava edelleen, jotta ei tarvitse kävellä paahtavassa kuumuudessa. Tänään, keskiviikkona, saavuinkin töihin jo reilusti ennen kahdeksaa. Aamu oli hyvin pilvinen ja tuulinen, joten juuri täydellinen sää minulle ylämäkikävelyä ajatellen! Vaikka olenkin saapunut normaalia aikaisemmin töihin, en silti ole onnistunut paljoakaan aikaisemmin lähtemään pois. Huomaan vielä istuvani mikroskoopin edessä vielä vähän ennen kuutta, sillä aika tuntuu lentävän täällä nykyisin! Kai siinä käy niin kun on mieluisaa hommaa : ) Tänään tapahtui muuten pieni nolo, mutta hassu tapahtuma ICT-palveluissa. Minulla ei ole toiminut langaton internet ollenkaan tässä koneessa, joten olen joutunut lainaamaan nettipiuhaa työkaverilta. Nyt hän kuitenkin palasi töihin, joten tarvitsee piuhan takaisin. Vein koneeni ICT-tyypeille korjattavaksi, mutta eivät hekään sille valitettavasti mitään voineet tehdä. Asiaa ei kauheasti auttanut, että koneeni kaikki toiminnot ovat suomeksi. Noh, löivät minulle uuden nettipiuhan käteen, joka ei sinänsä minulle ole ongelma. ICT-palvelutiski sijaitsee monen mutkan takana aivan tämän rakennuksen päässä. Minun ja ICT-palvelutiskin välissä on myös rakennustyömaa, joka vaikeuttaa entisestään vaikean sijainnin löytymistä. Pois lähtiessäni onnistuinkin epähuomiossa kävelemään suoraan sähkökaappiin ja jumittumaan sinne hetkeksi. Tapaus saattaa naurattaa hieman myös ICT-palvelujen poikia, jotka ehkä pitivät minua tämän jälkeen entistä avuttomampana suomalaisena.. Noh, vahinkoja sattuu!

Ps. Olen juonut nyt kolme kuppia kahvia täällä ollessa! Toinen kokeilu oli cappuccino, joka oli muuten niin pahaa, että kaadoin sen viemäristä alas. Tänään maistoin uudelleen sitä tahrattua maitoa, mutta tällä kertaa sinne oli oikeasti eksynyt sitä kahviakin! Kyllä sen nyt kuitenkin joi, ei se silti hyvää ollut.. Pelkkä lämmin maito oli parempaa!