Baila Baila!

Se on sitten melkein 8 viikkoa elämää takana Italiassa. Todella nopeasti menee aika! 20 viikkoa enää töitä! Tuntuu jo nyt siltä, että enhän minä ehdi mitään saada aikaiseksi näin lyhyessä ajassa.. Noh, ehkei tarvitse vielä murehtia sitä. 

Eilen työpäivän jälkeen kiirehdin kotiin ottamaan pienet päikkärit, sillä en ihan vielä ole tottunut näihin aamukuuden herätyksiin. Illalla oli luvassa työkaverini, joka on samalla myös kämppikseni, läksiäiset. Tahdoin siis olla voimissani, jottei nukkumatti kerää minua kello yhdeksältä kotiin. Kämppikseni oli varannut pöydän hänen lempiravintolastaan Piazza delle Erbeltä (suomennettunut yrttien aukio). Ravintola oli sama, jossa noin pari viikkoa sitten kävimme työporukalla aperitivoilla. Samalla kaavalla mentiin siis nytkin, tosin tällä kertaa meitä oli reilusti yli kymmenen. Ravintolan pöydät sijaitsevat pääasiassa ulkona, ja eilen olikin täydellinen sää nauttia aperitivot sekä muutamia juomia ulkona, sillä lämpöä oli mittarin mukaan 29 astetta vielä kymmeneltä illalla. Muiden valittaessa hieman kylmyydestä, meikän otsa oli koko illan ajan hiestä märkä. Istuimme ravintolassa noin 3 tuntia, joimme tänä aikana kaksi drinkkiä ja nautimme aperitivon herkuista. Eli suhteessa kuluttamaamme rahaan (noin 10 euroa/pää), istuskelimme pöydissä aika kauan. Tämä on ilmeisesti hyvin tavallista italialaisessa kulttuurissa, minnekään ei ole kiire ja se on ihan hyväksyttävää myös ravintolan puolelta. Muistan olleeni ruotsissa eräässä urheilubaarissa yksillä, jossa baarimikko tuli pöydästämme kysymään, että juommeko lisää vai lähdemmekö. Emme siis tässä vaiheessa olleet tyhjien lasien kanssa ehtineet istua kuin maksimissaan 10 minuuttia. Ja tämä urheilubaarihan oli myös siis tyhjä, että pöytäämme ei todellakaan kukaan ollut jonottamassa.

Aperitivojen jälkeen emme syöneet illallista, kuten kuuluisi, joten porukkamme alkoi olla hieman nälkäinen. Tällä viikolla Porto Anticossa (satama) on ollut jonkinmoiset festivaalit menossa, ja siellä kuulemma myydään erittäin hyvää focacciaa, joka on uppopaistettu rasvassa. Noh, ei kuulosta kovin pahalta, eihän :D Olin käynyt näillä festivaaleilla jo päivää aikaisemmin kahden muun kämppiksen kanssa, mutta tuolloin tämä focaccian ruokakojun edessä oli useamman kymmenen metrin pituinen jono ihmisiä, joten me suuntasimme eri kojulle. Tällä kertaa jonoa ei ollut, mutta paikkakin oli sulkenut telttansa viisi minuuttia ennen meidän saapumistamme! Täytyy siis sunnuntaina mennä heti aamusta jonottomaan tätä erikoisfocacciaa, jota paikalliset tuntuvat rakastavan. Ruokaa saimme eräästä toisesta kojusta, jonka jälkeen työkeverit tahtoivat ehdottomasti ottaa ruokaa sulattavan "snapsin". Tälle oli joku nimikin, mutta en sitä enää muista. Tätä "snapsia" ei saanut juoda ykkösellä alas, vaan siitä piti nautiskella.. Ja hyi hitto, että oli pahaa! Ensimmäisen kulauksen jälkeen kyyneleet kertyivät silmiin jo pelkästä ajatuksesta, että juomaa oli vielä aika paljonkin jäljellä. Muut olivat hyvin pettyneitä minuun, kun suomalaisena minulla oli vaikeuksia saada juoma alas. Yritin kyllä selittää, ettemme yleensä aloita iltaa väkevillä shoteilla, mutta maine taisi mennä jo! Todella harmillista, ettei minua pidetäkään hirveänä juoppona :P 

Shottien jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa paikalliseen yökerhoon! Sisälle pääsi ilmaiseksi, mutta jotta yökerhosta pääsi ulos, täytyi olla todistus siitä, että olet ostanut ravintolassa ainakin yhden juoman. Ihan hyvä diili minusta. Tosin Suomessa ei ehkä toimisi kovinkaan hyvin. Yökerho oli muuten ehkä hienoin, mitä olen koskaan nähnyt. Se sijaitsi kokonaan ulkona, pientä lasista katosrakennusta lukuunottamatta. Mikä hienointa, se sijaisti meren päällä, joten koko Porto Anticon satama näkyi sieltä. Paikka oli niin kiva, että jopa itse intouduin ottamaan muutaman tanssiaskeleen, vaikken normaalisti ilman humalaa tällaista harrastakaan. Kello kahden jälkeen lähdimme kaikki kotiin, joskin päivänsankarimme menojalkaa olisi varmasti vielä vipattanut! Mutta itse olin ihan tyytyväinen kun kello kolmen aikaan vihdoin saavutin oman sänkyni. Ilta oli, taas kerran, aika täydellinen. Tänään heräsinkin onnellisesti vasta puoli yhdeltätoista,