Töitä ja ulkona syömistä

Tämä viikko on ollut todella kiireinen, joten blogiakaan ei ole ehtinyt päivittää aikoihin. Tehdäänpäs se nyt, kun töissäkin on taas vähän hiljaisempi päivä.

Voisin aloittaa kertomalla hieman työviikosta, vaikka se ei välttämättä olekaan teistä se mielenkiintoisin asia! Maanantaina oli tarkoitus aloittaa laitteistojen kalibrointi, joten tiedossa oli paljon uuden oppimista. Käytän työssäni kolmea eri laseria, joten tarkoitus oli kohdistaa laserit niin, että ne menevät täydellisesti päällekkäin. Tämä saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta voin kertoa, että tämä vei lopulta useamman päivän.. Normaalisti tämä siis pitäisi olla ihan nopea, noin 30 minuutin homma. Tietokoneet ja detektorit vaativat selkeästi helläkätistä työskentelijää, sillä pienetkin virheliikkeet johtavat suuriin ongelmiin. Esimerkiksi tällaisiin ongelmiin törmäsin viikon aikana:

• Jos tietokoneen sammuttaa, sen käynnistäminen kestää noin 20 minuuttia. Näppäimmistössä saattaa olla näppäimiä, jotka ”pikakäynnistävät” koneen uudelleen, kun painat niitä. Joka kerralla kun vahingossa hipaiset jotain näistä napeista, joudut odottamaan 20 minuuttia. Kahvitaukoja saattaa siis kertyä monta putkeen.

• mikroskooppia käytettäessä saattaa ilmestyä useita ylimääräisiä säteitä näkyviin. Jos yleinen käytäntö on, että fokus on sitten oikeassa kohdassa, kun näet mikroskoopista valon säteet. Sitten kun näitä säteitä saattaakin olla monta, on fokuksen löytäminen taas astetta haastavempaa.

• Kun pyydät työkaveria auttamaan, on hyvä kertoa hänelle näppäimistön näppäimistä, joita ei tulisi painaa. Saattaa olla edessä taas yksi kahvitauko muuten.

• Paikalle saattaa ilmestyä brittiläinen televisioryhmä, jotka tekevät dokumenttia instituutista. Tällöin laitteistot pitää käynnistää siten, että ne näyttävät parhaat puolet itsestään. Eli toisin kaikkien laserien tulee olla päällä, että laitteistosta nähdään tulevan ulos kaikki sateenkaaren värit tms. Todellisuudessahan työskentely ei onnistu näin, vaan yleensä valitset yhden tai muutaman värin (aallonpituuden), jolla työskentelet. Joten kahvitaukoa pukkasi kuvauksien ajaksi.

• Valkoiset seinät saattavat myös olla suuri ongelma. Tietokoneen monitorista tuleva valo heijastuu niin voimakkaasti valkoisen seinän kautta detektorille, että taustakohina on niin suuri, että näytteitä on vaikea erottaa taustasta. Seinät pitäisi maalata siis. Sama taustaongelma saattaa muodostua myös siitä, että useamman ihmisen pitäisi pystyä työskentelemään samassa tilassa, jolloin jokainen aiheuttaa jonkinlaista häiriötä toiselle.

• Avaimet, taas. Sain kyllä instituuttiin avainkortin heti sopimuksia allekirjoitettaessa, mutta kulkuoikeuksiahan en laboratorioon kuitenkaan saanut. Käytävällä on hyvä odotella, että jos joku sattuisi tulla laboratoriosta ulos, että itse pääsisi sisälle. Nyt tämä ongelma on kuitenkin onneksi jo ratkaistu!

• Jotta saat käydä tekemässä kemian laboratoriossa noin 10 minuutin nopean työskentelyn, jossa ei paljon veden pipetoimista kummempaa tapahdu, tarvitsen koulutuksen. Totta kai ymmärrän, että ei ketä tahansa näihin laboratorioihin voida päästä kulkemaan ilman asiaan kuuluvaa opastusta. Ongelma onkin enemmän siinä, että näitä koulutuksia ei järjestetäkään ihan joka viikko. Jos edellinen koulutus oli ”juuri” 10 päivää sitten, voi seuraavaan mennä hetki aikaa..

• Joskus kaikki laitteet eivät käynnisty ON-napista. Tai kyllä varmasti käynnistyvät, mutta eivät ihan heti kuitenkaan. Viive saattaa kestää jopa useamman kymmenen minuuttia. Toisella kertaa lamppua käytettäessä, viivettä ei enää olekaan. Aikamoisia mysteereitä ovat nämä laitteet oikeasti.

• Näytteen löytäminen lasilevyltä voi myös olla todella aikaa vievää. Kun käsittelee nanopartikkeleita, niin noin 2 cm x 4 cm isolta lasilevyltä voi välillä olla ihan mahdoton löytää omaa näytettänsä. Vaikka kuinka yrität asettaa näytteen keskelle, ei se silti ole niin kovin helppoa.. Oikeasti, kun et vielä kolmen tunnin jälkeenkään ole paikallistanut näytettäsi, alkaa hermot olla jo hieman tiukalla.

                                                           

• Lomat. Kaikki on lomalla. Jopa bussikuljetus instituutille on lomalla kolme viikkoa elokuussa. Jännä nähdä mitä sitä tulee tehtyä tuona aikana. Vai tuleeko mitään.

Siinä olisi kiteytettynä oma työviikko sitten! Pääsin siis jo harjoittelemaan ihan itsenäisestikin STED- ja 2P-mikroskooppien käyttöä, joten iso kiitos ohjaajalleni, joka tuntuu luottavan taitoihini. Täytyy sanoa, että hänen opetusmetodinsa ovat olleet oikein hyvät, sillä on huomattavasti opettavaisempaa yrittää yksin harjoitella mikroskoopin käyttöä kuin siten, että joku seisoo koko ajan selän takana tuijottamassa ja ohjaamassa. Kovin kauas ohjaaja ei siis kadonnut, vaan ihan viereiseen huoneeseen, josta häntä muutamankin kerran huutelin auttamaan :D Ehkä vielä joku päivä ihan oikeastikin osaan käyttää näitä laitteita!

No jos työviikolla oli paljon hommaa, niin on myös töiden jälkeinen aika ollut kovin kiireinen. Mikä on siis hyvä asia! Koti-ikäväkään ei ehdi tulla niin nopeasti kun on paljon aktiviteettiä. Mutta niin, maanantaina karkasin töistä hieman aikaisemmin, jo kello 17.15. Bussi keskustaan oli ihan tyhjä, joten aivan oikeasti kukaan ei lähde täältä vielä silloin. Olin kuitenkin ihan luvan kanssa tällä kertaa näin ajoissa matkalla, sillä Genovassa minua odotti Simon äiti sekä sisko! Heiltä sain ihan uskomattoman Suomi-paketin, joka sisälsi ruisleipää, salmiakkia, lakritsaa ja suklaata! NAMNAM, arvatkaas onko Fazerin sininen syöty jo! Salmiakkia tarjosin töissäkin, mutta yllättäen kovinkaan moni ei siitä tykännyt. Enemmän minulle siis! Helenan ja Helin kanssa suuntasimme nopean kotiesittelyn jälkeen ruokakauppaan, josta he hakivat sitten vastaavasti Italian herkkuja, kuten viiniä, juustoja, makkaraa ja keksejä. Kaupasta suuntasimme Porto Anticoon ruokailemaan ja löysimmekin kivan ravintolan nopeasti. Pöytään istuttuamme huomasimme kuitenkin, että hinnat olivat todella kalliit. Eli siis samoissa kuin Suomessa. Niinpä suoritimme karkausoperaation ja vaihdoimme ravintolaa. Harmikseni en muista ravintolan nimeä, mihin menimme tämän jälkeen, mutta se oli se sama, jossa katsoimme MM-jalkapallon finaalin. Tästä ravintolasta saattaa tulla uusi kantapaikkani, joten jos tulette Genovaan vierailemaan, vien teidät tänne! Ruoka-annos on noin 7 euroa, litra viiniä 9 euroa sekä jälkiruoka noin 3 euroa.

Tiistaina en sentään käynyt ulkona syömässä, vaan vietin koko illan tylsästi kotona. Harkitsin kovasti lenkille lähtöä, mutta koska olen Suomessa tottunut syömään ruuan noin kuuden aikaan, on työpäivän jälkeen jo ihan hirveä nälkä. Tästä syystä lenkit täytyy varmaan ajoittaa viikonlopuille, jolloin ruoka-aikataulua on helpompi muokata. Tai sitten ne lenkit voi siirtää suosiolla helmikuulle ;)

Keskiviikkona oli taas aika mennä syömään ulos. Kaverini oli interreilaamassa italiassa viikko takaperin ja oli tavannut reissulla Etelä-Korealaisen tytön, joka opiskelee Suomessa. Kyseinen tyttö oli matkalla Nizzaan tapaamaan perhettään, mutta matkalla hän pysähtyi Genovaan muutamaksi päiväksi. Koska hän matkusti yksin, lupasin käydä hänen kanssaan viettämässä iltaa töiden jälkeen. Koska en vielä ole kovin hyvä Genova-tuntija, harhailimme hetken vesisateessa ruokapaikkaa etsimässä. Päädyimme lopulta pienelle aukiolle nimeltä Piazza del Ebre, joka on kuulemma nuorison suosima paikka. Paikka olikin kovin eloisa, joten ihan käymisen arvoinen paikka. Vesisadekin loppui ruokailumme aikana ja uusi kaverini pääsi vielä tutustumaan kaupunkiin minun jo suunnatessa taas nukkumaan! Enpä olisi vielä kaksi vuotta sitten uskonut, että käyn ihan huvikseni illallisella tuntemattoman ihmisen kanssa Italiassa.

Torstaina oli vuorossa, yllätys yllätys, illallinen ravintolassa! Olen selkeästi omaksunut tämän italialaisen kulttuuriosan itselleni jo todella hyvin! Helena ja Heli tykästyivät Genovaan sen verran, että päättivät tehdä toisenkin päiväreissun kaupunkiin. Ja tämähän sopi minulle enemmän kuin hyvin! Tällä kertaa kokeilimme hieman fiinimpää ravintolaa, joka tosin sijaitsi näiden iloisten tyttöjen kadulla. Ravintola oli kuitenkin todella suloinen ja ruoka oli erittäin maittavaa! Itse pidättäydyin edelleen pasta-annoksissa, koska mikään ei vain voi voittaa pastaa. Täällä Italiassa olen siis puhtaalla hiilaridieetillä, joten voitte kuvitella millaisessa kuosissa olen puolen vuoden päästä.. Jos ensimmäisinä päivinä en syönyt oikeastaan mitään, niin tällä viikolla olen kyllä korvannut nekin puuttuvat kalorit! Jälkiruokakin on useimmiten pakko ottaa, koska eihän se maksa täällä ”mitään”. Vaarallista tämä ulkona syöminen..

Tänään olenkin menossa tapaamaan taas ihan uutta tuttavuutta, jonka siskoni bongasi blogimaailmasta. Tyttö on siis ihan suomalainen, mutta asunut Genovassa jo useamman kuukauden. Ah, ihanaa saada uusia tuttavuuksia, toivottavasti edes jotkut näistä kehittyisivät uusiksi kavereiksi! Niin ja arvatkaas missä merkeissä tänään tapaamme ;) ruokaaruokaa.. Tosin tällä kertaa pääsen testaamaan italialaisen aperitivon. Kyseessähän on siis ilmeisesti ruokahalun herättäjä, eli juoma, jonka mukana saa kuitenkin ”sormiruokaa”. Eli ei siis mitään ”oikeaa” illallista, mutta mitä olen ymmärtänyt, niin en luultavasti kaipaa aperitivon jälkeen sitä oikeaa ruokaa kuitenkaan. Ehkä ainoastaan jälkiruuaksi gelaton ;)

Viikonloppuna onkin rakkaan ystäväni häät, joista nyt valitettavasti jään paitsi :( Paras kaaso ikinä, kun karkaa maasta sopivasti häiden aikaan. Onneksi kaasoja oli myös muutama muu, joten ei se morsian ehkä ihan pulassa ole siellä Suomessa! Itse meinaan lauantaina seurata häitä Skypen välityksellä, joten uutta jännittävää kirjoitettavaa täältä Italiasta ei taida tulla ennen seuraavaa vaelluskertaa! Joka muuten on viikon päästä. Sen jälkeen vaelluskin menee elokuuksi tauolle, joten matkustakaapas joku tänne elokuussa pitämään minulle seuraa!

Tällä kertaa ette saa yhtään kuvaa. Viikonloppuna olisi tarkoitus sen verran päästä pihalle, että edes vähän pääsisi valokuvailemaan! Menee muuten koko Italian kauneus hukkaan..