Viimein Italiassa!

Mun lukaali Helsinki-Vantaalla 

"kalkkunasalaatti", oli muuten herkkua.. 

Yli 8 tuntia aikataulusta myöhässä, saavuin viimein Milanoon. Lento meni hyvin, mitä nyt 30 minuuttia kärsittiin turbulensseista! Ei ollut kaukana oksupussin käyttäminenkään, mutta isona tyttönä kestin kyllä. 

Mun kaunis laukku oli jo ihan kärsinyt!

Milanon kenttä vaikutti aika pieneltä ja nopeasti selvisi, että minun pitäisi ottaa bussi ulkopuolelta Milanon rautatieasemalle, mistä sitten voi jatkaa junalla Genovaan. Pihalla kohtasi aika hämmentävä näky, kun neljän bussia seisoi jonossa pihalla ja kaikkien kuskit yrittivät kovaäänisesti houkutella väkeä juuri heidän bussiinsa! Ei toimisi Suomessa kovin hyvin. Nähtävästi bussit kilpailivat myös siitä, kuka saapuu ensimmäisenä rautatieasemalle. Vauhti oli ihan älytön ja ohitukset olivat sitäkin älyttömämpiä. Enpä paljon muuta italialaiselta liikenteeltä kyllä odottanutkaan. Bussista nähdyt maisemat paljastivat heti Italian kauneuden! Ranskan jälkeen en voinut kuvitella, että Italia olisi vieläkin kauniimpi. Outoa kyllä, Italia on silti sillai rumalla tavalla kaunis. Toivottavasti saan vielä joskus kuvattua tuon ristiriitaisen kauneuden! 

Takaisin bussimatkaan. Luvattu "20 minuutissa asemalle" ei kovasta vauhdista huolimatta kyllä pitänyt paikkaansa ollenkaan, vaan matkaan meni reilu tunti. Rautatieasemalla kello näyttikin jo yli kahdeksaa ja parin tunnin junamatka oli vielä edessä. Asemalla jonotin hetken lippupalvelussa (kai), mutta jono ei tuntunut etenevän ollenkaan. Junan aikataulusta minulla ei ollut mitään hajua, mutta päätinpä silti käydä kokeilemasa onneani noiden italialasten junamaattien kanssa, josta olin kuullut huhuja jo aikaisemmin. Sattumalta automaatilla oli omatoiminen turistiapuri (tai miksi niitä nyt kutsuu), joka osti turisteille lippuja. Totta kai piti kiitokseksi antaa vaihtorahat hänelle, mutta edelleen olen sitä mieltä, että oli kyllä koko rahan arvoista! Varsinkin kun palveluun kuului myös saattelu oikealle junalle :) Tähän kaikkeen ei sit lopulta mennyt kuin 3 minuuttia ja junakin lähti siltä istumalta kun pääsin kyytiin.

Junassa oli penkeissä mahtava päätuet! Suomeenkin tämmöiset.

Valkoisia takseja :)

Junamatkalla tarkistin tietenkin vielä, että olen menossa oikeaan paikkaan vieressä istuneelta tytöltä. Onnekseni Tyttö puhui englantia ja matka menikin mukavasti jutellessa. Junamatkalla äitikin vielä muisti laittaa viestiä, että Kirsi-Maria oli ottanut selvää luotettavien taksien olevan valkoisia tai keltaisia. Eli sellaisen valkoisen taksin sitten metsästin heti Genovan asemalta. Taksikuskit olivat kerääntyneet katsomaan Saksa-Brasilia jalkapallopeliä ja lukemat olivat järkyttävät 5-0 kun saavuin paikalle! 

Oma punkka!

Hostelli löytyi lopulta myös helposti, vaikkei taksilla aivan sen eteen päässytkään. Neljäs kerros matkatavaroiden kanssa tuntui kyllä aika mahdottomalta Suomen aikaa klo 12 yöllä. Hieman oli kerran matkaväsymystä ilmassa. Heti hostellikerrokseen päästyäni väsy kuitenkin kaikkosi. Peliä oli katsomassa noin 10 hostellivierasta ja omistaja, joten liityin heidän seuraansa. Uskomattoman pelin jälkeen olikin hyvä laittaa päivä pulkkaan ja päästä vihdoin nukkumaan kunnon yöunet! Kyllä maistui :) Kukaan ei edes kuorsannut huoneessa!