Koti-ikävä

Vaikka täällä Italiassa on hirveän mukavaa ollutkin, niin välillä kyllä toivoisi olevan siellä Suomessa. Tänään on yksi niistä päivistä. Suurin syy tähän on se, että tänä kesänä/syksynä siellä on tuntunut tapahtuvan vaikka mitä, mistä poisjääminen on harmittanut suuresti - ja harmittaa edelleen. Tähän mennessä välistä on jäänyt ja tulee vielä jäämään muutamat häät, vanhojen kavereiden kokoontumisia, rapujuhlat, kahdet vuosijuhlat.. Muutama kaveri on myös ostanut ensiasunnon, joten olisi mukava olla näissä tärkeissä elämänvaiheissa mukana hieman konkreettisemmin kuin facebookin tai whatsappin kautta. Ovatpa turkulaisetkin kaverit aktivoituneet tänä syksynä illanviettojen järjestämisessä aivan uudella tavalla. Yritin kyllä kovasti kaikille kavereille sanoa, että mitään jännää ei saa tapahtua sinä aikana kuin minä olen poissa, mutta eihän ne ryökäleet tottele! Kaikkea ei tietenkään voi saada, enkä tätä kokemusta vaihtaisi tietenkään pois. Tällaisina päivinä kun työt eivät ole sujuneet ja on muutenkin hieman epätoivoinen olo, palaa kotiasiat myös vahvasti mieleen.

Mutta ensiviikolla onkin sitten laitoksen järjestämä ”vetäytymispäivä” Sestri Levantessa. Ehkä sieltä saa vähän uutta puhtia niin töihin kuin tähän arkeenkin. Hyvää viikonloppua kaikille!