Ensimmäinen työpäivä!

Keskiviikkona 16. heinäkuuta oli siis virallisesti ensimmäinen työpäiväni. Töihin mennään yhdeksäksi (eli kotoa lähdetään vähän kahdeksan jälkeen) ja ilmeisesti ennen kuutta kotiinlähteviä katsotaan pahalla silmällä. Eli saakin henkisesti valmistautua siihen, että 12 tuntia työmatkoineen on ihan normaali työpäivä täällä. Noh, töitähän tänne on tultu tekemäänkin!

Töihin meno sujui aika leppoisasti, sillä kämppishän sai taluttaa minut ihan perille asti taas :) Ei sillä, reittihän nyt on jo tuttu ja iit järjestää aamuisin bussikuljetuksen metroasemalta suoraan instituutin eteen. Tällä kertaa ei tarvinnut siis kävellä oikeastaan metriäkään. Instituutti on muuten todella hyvin ilmastoitu, joten ah autuus, ei tarvinnut hikoilla koko päivänä! Instituutille saapuminen kävi siis todella helposti. Päivä ei sitten muuten mennytkään ihan yhtä sujuvasti. Instituutilla oli ainoastaan kaksi ihmistä, jotka tiesivät ylipäätään minun tulosta koko laitokselle: laitoksenjohtaja ja organisaattori. Laitoksenjohtaja on siis se tyyppi, joka tietää mitä minun pitäis siellä tehdä, mutta hän on valitettavasti hyvin kiireinen mies, eikä häntä näkynytkään instituutilla koko päivänä. Eli voitte varmaan arvata millainen ensimmäinen päivä minulla oli :D Vaikka mitään hommaa ei missään vaiheessa ollutkaan, silti hävetti lähteä klo 17.15 pois instituutilta! Jospa huomenna olisi sitten joku, joka tietäisi vähän edes tulevista hommista.. Kevyt aloitus, sanoisinko.

Tuli muuten päivällä mieleen, että kyllä tällä reissulla joku kohtalotar on ollut mukana. Ilman Finnairin ylibuukkausta olisin ehtinyt käydä jo Suomessa sopimassani asuntonäytössä rikolliskadulla heti ensimmäisenä saavuttuani Genovaan. Tällöin en tosiaan olisi tiennyt, että koko osoite ylipäätään on rikolliskadulla, joten olisin varmaan asunnon itselleni ottanut. Koska Finnair myöhästytti saapumistani, "jouduin" mennä hostelliin ennen ensimmäistä asuntonäyttöä. Sieltähän sitä tärkeää infoa sitten saikin, ei pelkästään tuosta huonosta asuinalueesta, mutta muistakin asioista. Eli kyllä täytyy nyt jälkikäteen olla todella iloinen ylibuukkaukseta ja kiittää Finnairia! Kiitti!