Never-ending road

La Speziastakin löytyi värikkäitä taloja. Mistäpä täällä ei löytyisi! 

Nykyään herään ennen jo kellonsoittoa, joten aikaiset nousut eivät tunnu lauantainakaan kovinkaan pahalta. Matka alkoi siis La Spenziaa kohden, joka oli tämän päivän vaelluksen aloituspiste. Junassa matkustimme 6-hengen kopissa, niissä samoissa, joita Suomessakin junissa on, mutta näissä oli ihanan isot penkit! Juna oli muuten taas ihan täynnä ja käytävilla seisoi useita ihmisiä. Samaan vaunuun osui sattumalta kaksi muutakin vaellustyyppiä, joten matka meni todella nopeasti. La Spenzaan päästyämme oli aika maistaa paikallista Focaccia, herkkua oli! Pakkohan sitä oli sitten evääksikin ostaa pala, koska hinnat täällä ovat todella alhaisia. Kaksi todella isoa palaa, joista toinen oli vielä täytettyä focaccia, maksoi 2 euroa. Ei saisi Suomesta kyllä tuolla hintaa kahvilasta edes kuivaa ruisleipää..

Matka La Spenzassa alkoi paikallisbussilla, joka oli muuten ihan täynnä! Oli siis todella täynnä ennenkuin meidän 20 hengen porukka vielä ahtautui kyytiin. Matka muuttui vielä hieman astetta epämiellyttävämmäksi, kun kuski unohti sulkea yhden ovista lähtiessään pysäkiltä! Siinä oli extremeä kerrassaan, kun porukka yritti roikkua bussin kyydissä! 

Vaellusreitin pituudesta ei minulla ole tarkempaa tietoa, mutta ajaksi oli etukäteen arvoitu noin 3,5 tuntia. Ennen varsinaista vaellusreitin alkua oli kuitenkin noustava 400 metrin korkeudella sijaitsevaan kylään, josta varsinainen reitti alkoi. Voin muuten kertoa, että oli yhdet rankimmista "treeneistä", joita olen koskaan tehnyt! Lämpömittari näyttä reilusti yli 30 astetta ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.. Nousu oli jyrkkä, mutta polku oli erittäin kaunis. Valitettavasti ei paljon kuvia ehtinyt ottaa, koska etupää piti todella hyvää vauhtia yllä! Vaellusreitin nimi oli muuten "never-ending road", joka kuvasi kyllä erittäin hyvin tuotakin portaikkoakin! Portaiden jälkeen koko loppuvaellus tuntui fyysisesti kyllä helpolta, vaikka maasto oli suhteellisen hankala ja välillä polku meni ihan jyrkänteen reunaa pitkin. Kömpelönä ihmisenä sai kyllä hieman varoa askeliaan! 

Väkeä oli paljon!

Laivaliikenne oli suljettu yhteensä kolmen tunnin ajan, joten jouduimme pitämään hyvää vauhtia yllä, jotta ehtisimme tuon suunnitellun uinnin suorittaa. Paikalla Portoveneressä olimme lopulta noin puoli viideltä, joten suoritusaikaa oli jäljellä enää puolitoista tuntia. Loppumatka oli muuten todella jyrkkä alamäki, jossa yksi jos toinenkin meinasi hieman kellahtaa takamukselleen. Ehjänä pääsimme kuitenkin lopulta perille! Vaellus oli todella rankka, matkaan meni lopulta yli viisi tuntia, mutta samalla erittäin antoisa! Portoveneressä jouduimme todella etsimään paikkaa itsellemme, sillä kylä oli täynnä ihmisiä! Vaikka tiesin, että tapahtuma oli suosittu, en ollut tajunnut, että se näin suosittu olisi! Kauduilla pauhasi todella luja musiikki, vesi oli täynnä ihmisiä sekä rannalta ei meinannut päästä veteen ollenkaan, sillä jokainen kivi oli jo jonkun ihmisen valloittama. Niin siis mitään hiekkarantojahan täällä ei oikeastaan ole, vaan rannat ovat sellaista isoa kivikkoa. Uimaan pääseminen on siis ilman ihmismassaakin jo hieman haastavaa ja pelottavaa! Paikan lopulta löydettyämme jouduimme ottamaan uintivuorot, sillä tavaroita ei voi varkaiden takia jättää vahtimatta rannalle. Itse kuuluin ensimmäiseen uintijoukkioon ja rohkeasti päätin uida saarelle asti, vaikka alunperin en tällaista ollut suunnitellutkaan. Matka oli yllättävän pitkä, mutta perille päästiin muutaman uintikaverin kanssa. Vaikka saarelleuinti ei itselle merkannutkaan kovin paljo, tarttui sellainen pieni voittajafiilis itseenkin muiden riemuitessa saarelle pääsyä. Saarella en tosin kauaa levännyt, sillä oli jo aika päästää toinenkin porukka uimaan ennen laivaliikenteen avaamista. Paluu-uinti oli muuten huomattavasti rakempaa ja ilmeisesti se myös paistoi kasvoiltani. Minulta käytiin kolmeen eri kertaan kysymässä, että onhan kaikki hyvin siellä vedessä :D Todella hienosti oli kyllä siis järjestelyt hoidettu, sillä vedessä pyöri useita vesiskootteripoliiseja, standup paddling -tyyppejä sekä kajakkisoutajia, jotka kävivät väsyneitä ihmisiä auttmassa. Melkein kyllä teki mieli pyytääkin apua vesiskootteripoliisilta, ihan vain koska hän oli poliisi ;) päätin kuitenkin suorittaa uintini ihan itse loppuun. Viimeiset metrit olivat kyllä tuskaa, sillä toinen jalka alkoi krampata hyvin yllättäen. Varpaat painautuivat yhteen, enkä pystynyt hallitsemaan jalkaa kunnolla. Todella outo tunne toi. Olin kuitenkin jo niin lähellä rantaa, että mitään varsinaista ongelmaa tästä ei muodostunut. 

Portovenere

Kun laivaliikenne sitten kello kuudelta viimein taas avattiin, tyhjeni kylä aika autioksi alta aikayksikön. Me jäimme kuitenkin vielä nauttimaan jäätelöstä ja oluesta kylään, sillä junia takaisin Genovaan lähti aina ilta kymmeneen asti. Itse ehdotin, että lähtisimme lautalla takaisin La Spenziaan, sillä en ollut vielä sellaisella ehtinyt matkustaa. Moni tähän ehdotukseen suostuikin ja saimme vielä lopuksi nauttia 30 minuutin lauttamatkan takaisin La Spenziaan. Tämä kruunasi kyllä oman päiväni ihan täydellisesti! 

Maisemia lautalta.

Vihdoin iltayhdentoista aikaan olin kotona todella väsyneenä, mutta onnellisena! Tämä vaellusryhmä on kyllä ollut erittäin hyvä löytö, enkä malta odottaa kahta viikkoa, kun seuraava vaellus kalafestivaaleille järjestetään! Yksin ei tulisi näitä asioita koettua ja nähtyä, joten paljon enemmän saa irti tästä maasta tällä tavalla :)

Väri käsissä on alkanut muuten vaihtua jo.